maanantai 30. joulukuuta 2019

Vuosi päättyy suureen suruun.

Taas tuli aika sanoa hyvästit rakkaalle koiraystävälle.
Lunan tiimalasista alkoi hiekka käymään vähiin ja oli tehtävä ystävälle viimeinen palvelus.

Lunan kanssa opittiin yli kahdentoista vuoden aikana valtavasti koiraharrastuksista, lampaista, vieteistä ja toisistamme. Luna kuljetti mut syvälle paimenkoiraharrastukseen ja mitä upeimmille metsäretkille. Luna ei koskaan eksynyt, sillä oli ilmiömäinen kirsu johdattamassa aina oikeaan suuntaan. Se oli suuri seikkailija aina viimeiseen päiväänsä saakka 💓


Terveyshuolia Lunan matkalle osui liiankin kanssa. Pentuaikana Luna loukkasi polvensa, myöhemmin röntgenlöydöksenä todettiin takimmaisen ristisiteen repeämä siinä.
Neljävuotiaana sen häntä alkoi halvaantua ja takajalkojen koordinaatio heikkeni huomattavasti.
Päädyttiin tutkimusten kautta leikkauspöydälle, jossa tehtiin tilaa selkäydinkanavalle. Niin saatiin taas häntä heilumaan ja takaliikkeetkin palautui vähitellen. 😊
Myöhemmällä iällä mukaan tuli nivelrikkoa etujalkojen varpaisiin ja muutakin elämän tuomaa kulumaa sinne tänne.

Kipulääkkeillä pärjättiin vuosikausia ja Luna sai elää täyttä koiran elämää seikkaillen metsissä päivittäin. Viimeisen vuoden aikana Luna alkoi nauttia myös sohvalla lampaantaljan päällä lepäämisestä ja tästä se saikin vanhimman oikeudella nauttia olkkarissa ilman muita lauman jäseniä sähläämässä ympärillä.

Tehtiin Lunan kanssa jo aikoja sitten sopimus, ettei sen tarvitse kärsiä enää yhdestäkään uudesta vaivasta. Se oli saanut niitä jo enemmän kuin oman osuutensa verran elämänsä aikana.
Viimeisen viikon aikana Lunan pidätyskyky heikkeni siten, että sen nukkuessa pissa alkoi vuotaa. Ei ole sisäsiistin muorikoiran mukava herätä pissalätäköstä.

Siispä nautittiin jouluherkuista, köllöteltiin sohvalla ja tehtiin vielä retki kasvattajan ja velipojan luo lempimaastoihin Pohjankuruun.
Luna sai pitää liikuntakykynsä ja aistinsa loppuun saakka. Uskoakseni muori oli aika onnekas kuitenkin 💓

Kiitos Luna kaikesta!


keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Kesäkauden kuulumiset

Heipä hei!
Meidän lauma on jatkanut aktiivista eloaan, vaikka blogi horrostaakin. Koitan tehdä pienen päivityksen puhelimen kanssa, kun kaikki kuvatkin tuntuu nykyisin olevan siellä 🙂
Kesäkauteen mahtui töiden lisäksi muun muassa Skotlanninreissu, paljon treeniä ja kisoja. Vielä olisi muutama koitos jäljellä ja sitten kausi on ohi.
Manna on tehnyt tasaista työtä, se on kyllä luotettava kumppani omine heikkouksineenkin.  Ollaan kerätty pisteet niin maajoukkuekarsintoihin, kuin SM kisoihinkin. Töissä olen käyttänyt nuorempia koiria sina kun mahdollista, niin on Mannan kroppa kestänyt paremmin.


Villa kävi juoksemassa muutaman kakkosluokan radan. Ajelin ne tolpalta, kuten kolmosessa. Kettunen alkaa taipua ja sen kanssa on ollut mukava harjoitella kisaamista. Rutiiniahan se tarvitsee, kun on niin kaikkeen reagoiva.
SPKY:n perusrata saatiin myös suoritettua.
Sen lisäksi Villa on joutunut tekemään paljon töitä, kun olen säästellyt Mannaa.





Muumipieni on harjoitellut oppimista. Se on maailman kiltein ja suloisin pieni koira. Muumin kompastuskiveksi on koitunut sen valtava ohjaajaherkkyys, joka tekee treenaamisesta haastavaa. Sillä on paljon hyviä juttuja lampailla, mutta kouluttaminen on jäänyt edelleen kovin vähäiseksi.
Mutta kokemuksia, kokemuksia. Katsotaan kuinka paljon me opitaan toisiltamme.




Nala on asustellut meillä lähes koko kesän treenaten ja töitä harjoitellen.
Olin enemmän kuin onnekas, sillä Merjan kanssa tehtiin Nalasta tämmöinen yhteishuoltajuuslapsi 😍
Nala on koira, joka sopii käteeni paremmin kuin hyvin. Täysin periksiantamaton, superintensiivinen, nopea, vahva.
Nalan kanssa on käyty tekemässä nyt SPKY:n perusrata ja kennelliiton ykkösluokka. Mulla on vahva usko että Nalasta saan itselleni kelpo kisakoiran isompiinkin koitoksiin, sikälimikäli voitan kädenväännön sen kanssa. Ollaan molemmat aika sitkeää laatua.
Lisäksi Nalan varalle on pentuesuunnitelmia.




Mummot Luna ja Jallis viettää aktiivista eläkeläiseloa. Lunan kanssa mennään päivä kerrallaan, välillä on enemmän vaivoja, välillä askel on hyvinkin kevyt.
Jallis on onneksi edelleen huippukuntoinen, vaikka täyttää ihan kohta jo 11v. Se on tehnyt pieniä työhommia ja auttanut treeneissä. Kaiken se tekee edelleen täydellä sydämellä.







Joitain kuvia vielä matkan varrelta.












Maailma mallillaan, koirakaruselli jatkaa pyörimistään 🙂

perjantai 22. helmikuuta 2019

Tilannekatsaus!

 Ettei tämä blogi ihan kokonaan kuolisi, niin kirjoitellaanpa hiukan meidän lauman kuulumisia välillä. Ei edes vuotta edellisestä päivityksestä 😉

Lunamuori on edelleen vauhdissa mukana. Kulkee lenkeillä mihin kirsu käskee. Lumisena talvena jälkiä on riittänyt seurattavaksi ja pari turhankin kovaa lenkkiä tuli tehtyä jäljestyshommissa syvän lumen aikaan.
Kotona Luna on oppinut nauttimaan sohvan lämmöstä 😊 Vaivojensa kanssa se on pärjännyt ihmeenkin hyvin, mutta nyt on takana muutama huonompi päivä, toivotaan että tämä on taas jokin ohimenevä vaihe.
Jamppi supermama on oma hassu itsensä.😄 Mistään ei tiedä että frouva on yli 10v. Se on niin täynnä virtaa ja tekemisen halua, että välillä sitä vaan väkisin pirskahtelee yli äyräittensä. Liikkuu kuin nuori tyttö, kiipeilee, loikkii, repii ja hilluu. Tarjoaa lenkeillä kaikkia taitojaan, kuten seuraamista ja kiville/kannoille kiipeilyä. On se uskomaton eläin.
Kävelinpä vielä lokakuussa Jampin kanssa paimennuksen SKL SM-kisoissa tolpallekin, voittaen karsintapäivän upealla 95p radalla. Ja se fiilis siellä radalla, sitä en koskaan unohda 😊




Manna on lepäillyt koko talven, siitä saakka kun lampaat saatiin sisälle myöhään syksyllä. Tottakai lenkkeilty on paljon, mutta treeniä ei olla tehty metriäkään. Pää ja kroppa saa ansaitusti palautua pitkästä kaudesta. Manna osaa nauttia levosta, se valitsee vaan pehmeimmän patjan ja parhaan aurinkopaikan 😊
Manna kierteli kisareissuissa tyydyttämässä omistajansa kilpailuviettiä ja paiski siinä ohella töitä hiki hatussa. Jonkin verran jouduin sitä kyllä lepuuttelemaan jälleen etujalkojen ongelmien takia. Varvas oireilee ajoittain ja ranteessa on myös rasituksen tuomaa muutosta. Talvi on mennyt hyvin ilman ontumia, mutta huomaan että nämä jäätikkökelit rasittaa taas.

 Villa on opetellut lisää paimennuselämästä ja elämästä ylipäätään. Sen kanssa mikään ei ole koskaan ollut itsestäänselvää. Käytin sitä töissä jonkin verran viime kesänä. Toisinaan se oli oikeinkin hyvä, toisinaan tuntui ettei siitä ole mihinkään. Treeneissä edistyttiin niin, että hyvinä päivinä se pystyi tekemään lähes samoja asiota kuin Manna, huonoina se pystynyt edes alkeisiin. Mutta tavoitteena on, että nämä terävimmät piikit alkaisi hioutua pikkuhiljaa 😅 Ainakin olen oppinut valtavasti ja mitä ilmeisimmin Kettutyttökin on.

 Ja sitten vielä Muumipieni. Muumi tuli ja kietoi kaikki pikkuvarpaansa ympärille. Oli ihanaa saada taas pentu, jonka kanssa ei tarvitse vääntää kaikesta. Pentu joka liikkuu kuin gaselli. Pentu joka on sopivan ohjaajanöyrä, mutta samaan aikaa kiihkeä.
No, pentu sai terveysarvonnassa myös OCD:n oikeaan olkaniveleensä. Muumi leikattiin marraskuun alussa ja nyt me eletään taas täyttä elämää, ja murehditaan olkapäätä seuraavan kerran toivottavasti vasta vuosien päästä, tai mielummin ei enää koskaan. Esikoulu paimennuksessa ollaan käyty ja ekalle luokalle siirrytään jahka olosuhteet antaa myöten. 😊


Meidän laumakin on nykyään vakioasetuksilla 8-päinen. Poikakoirat muuttivat syksyllä Mannalaan. Aikamoinen hundkarusellen, kun mukana on kaksi alle vuoden vanhaa pentua. Mutta mikäs tässä kun säännöt on selvät ja kaikille samat ja energiat puretaan ulkona 😊
Nala (Overdo Trish) 2v.
Tess 2v 
kuva:Johanna Larjos
 Viimeisin pentue täytti juuri 2 vuotta. Kaikki on luustokuvattu upein tuloksin lonkkien, kyynärien, olkapäiden ja selkien osalta. Tämä tekee kasvattajan enemmän kuin iloiseksi 😊 Nyt vaan kädet kyynerpäitä myöten ristissä, että epi (ja muut peikot!) pysyy poissa!
Mulla on sijoitettuna  Johannan luona tästä pentueesta Tess, iloinen pieni hulmutukka. Tuleva kausi näyttää minkälainen Tessistä kasvaa.
Jos Luontoäiti on armollinen, niin jalostussuunnitelmia on mielessä vuoden päähän, tosin Merjan Nalan kanssa. 😊 Nala on ollut mulla paljon treenaamassa ja juoksuevakossa ja se tyttö on tehnyt kyllä kasvattajaan aikamoisen vaikutuksen, sekä lampailla, että arjessa. 💚

Äiti ja tyttäret harrastaa :)
 Ja siintäähän nekin taas mielessä... Vihreät nummet.
Touko-kesäkuun taitteessa lähdetään 👍 Sitä ennen hoidetaan yli 800 emon karitsoinnit ja muutama muu pikku juttu 😀



Lauman kuulumiset "reaaliaikaisesti" purkaantuu facebookiin ja instagramiin, mutta josko taas joskus tännekin. :)



torstai 17. toukokuuta 2018

Muumi tuli taloon!

 Helatorstaina laumaan saapui uusi pieni jäsen, Valmis Muumi 💓
Muumi on pienenpieni (tullessaan vain 2,4kg), mutta sitäkin suurempi persoona joka asteli uuteen laumaansa järkevän rohkeasti. Muumi on kontaktinhaluinen ja leikkii hienosti, vanhaa  tokoihmistä ei varsinaisesti haittaa :)
 Nyt vaan tutstutaan toisiimme ja opetellaan elämää. Villan kanssa niistä tuli heti bestikset, Jallis ja Manna suhtautuu aikuismaisen järkevästi ja Luna tietysti kiroaa pennun sinne mistä on tullutkin.
Onneksi Muumi lukee ja puhuu hyvin koiraa, niin eiköhän tästä nopeasti palikat loksahtele paikoilleen.