lauantai 23. lokakuuta 2010

Uskomaton viikko Gurun opissa!

15.10 koitti vihdoin pitkään odotettu päivä, kun Bobby Dalziel saapui Nietosvaaralle pitämään paimennusklinikkaa. Kurssille olin ladannut paljon odotuksia, haaveissa oli muunmuassa, että katsotaan ainakin Jalliksen suuntakäskyjä ja laumanjaon alkuopettamiseen olisi mukava saada neuvoja. No, mitä me sitten saimme?
Perjantaipäivä meni lähinnä koirien ongelmien kartoituksessa. Meidän ongelmaksi kerrottiin, etten saa Jallista pysähtymään haluamaani paikkaan hakukaarella, jos laitan sen oikealta matkaan. Katsottiin sitten molemmat suunnat, ja Bobbyn havainto oli seuraava: minun rekkuni on kuriton. Se pysähtyy vasemmalla oikeaan paikkaan vain, koska haluaa itse pysähtyä siihen ;) Sitten aloimme työstää maahanmenoa, ja kerralla tehtiin siitä ehdoton. Iltapäivällä sitten Bobby esitteli pillikäskyn Jallikselle, ja fiksuna likkana se oppi sen hetkessä.
Lauantai oli välipäivä ja sunnuntaina epäviralliset kilpailut, joissa Bobby oli tuomarina. Kisat käytiin keväällisillä karitsoilla joita ei oltu juurikaan paimennettu pienissä ryhmissä. Koirat joutuivat koville niiden kanssa. Meidän matkamme katkesi heti nostossa puremiseen, kun lampaat eivät lähteneet suotuisasti liikenteeseen. Käskin turhaan Jalliksen maahan nostossa. Siitä sai karitsat oivan syyn kokeilla onko koiralla voimaa. Minun oma vikani siis.
Maanantaina treenit sitten jatkuivat täysillä. Oli hyvä kun Bobby oli nähnyt seuraavan ongelman kisoissa, niin oli taas selvät sävelet mitä työstetään. Treenattiin siis nostoa erilaisissa tilanteissa. Lisäksi varmaa maahanmenoa pidettiin yllä koko ajan. Kun maahanmenosta saatiin niin varma, että se toimii tilanteessa kuin tilanteessa, päästiin treenaamaan kaikkia mageita juttuja! Jalliksen suuntakäskyharjoitukset nostettiin seuraavalle tasolle. Tähän saakka olen laittanut koiran maahan ja antanut sitten suuntakäskyn. Nyt opetettiin se ottamaan vauhdista niitä, ja vaihtamaan taas uudestaan suuntaa :) Myös jakoa harjoiteltiin. Kuvittelin, että Jallis olisi erittäin vaikea saada tulemaan laumojen välistä, kun sillä on niin paljon silmää, mutta oikeastaan se alkoi ymmärtää asiaa ihan ihmeellisen hyvin! Jaettua porukkaa kuljetettiin aina ihan kunnolla, että jaolle tulisi jokin merkitys. Ja saatiinpa tehtyä jako muutamaan kertaan ihan kahdestaankin! Jee!
Torstaina ja perjantaina alettiin sitten tekemään sellaisia juttuja, joista en ollut uskaltanut nähdä edes unta. Nimittäin harjoiteltiin look backia! Siinä koira on kahden lauman välissä ja käskyllä kääntyy hakemaan toisen lauman. Jallis oli niiiin pätevä tässäkin. Se koira oppii ihan uskomattoman nopeasti, kunhan sille osaa kertoa mitä siltä halutaan. Aikalailla kaikkia osa-alueita katsottiin. Hakukaaret,nosto, kuljetus, stopit, suunnat, jako, häkki, look back... Wau sanon minä.
Joka päivä treenattiin aamusta illan pimeään. Eikä yhtään tuntunut päivät pitkiltä, oli niin kiva seurata muidenkin treenejä ja koirien huimaa kehitystä viikon aikana. Mukana oli myös 4 erityyppistä pentua, niiden alkuopetus on todella mielenkiintoista.
Bobby on ihan uskomaton kouluttaja. Hän paneutuu juurtajaksaen jokaisen koiran ongelmiin ja saa selitettyä asiat selkeästi tällaiselle amatöörillekin. Taas tuli kristallin kirkkaaksi se, kuinka tärkeä on varma maahanmeno ja se, että olen koiralle selkeästi se johtaja. Kotona saa olla lemmikki, mutta pellolla se on työkoira.
Nyt tuntuu että on selkeät sävelet miten likan kanssa jatketaan taas eteenpäin. Ja selväksi tuli sekin, että mulla on melkoinen timantti käsissäni! Toki olen sen tiennyt, mutta nyt se tuli harvinaisen selväksi ;)
Ei voi muuta sanoa, kuin että upeaakin upeampi kurssiviikko! Huippukouluttaja, mukavat kurssikaverit, hyvä ruoka, hienot koirat. Mitä muuta ihminen syyslomaltaan kaipaa?!
Kiitos Päiville mahtavan kurssin järjestämisestä! Seuraavaa odotellessa...
Jaon alkuharjoittelua tekemässä
Bobbyn valvovan silmän alla.
Apukoira Kate hommissa
Häkkitreeniä
Ja lopuksi jätettiin Jallis porttivahdiksi :)
Otin valokuvia parina päivänä, niitä löytyy täältä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Me onnistuttiin taas! SPKY:n kisat Somerolla

Paimennus on hassu laji. Sitä luulee menevänsä kisoihin katselemaan muiden suorituksia ja kannustamaan kavereita, ja yhtäkkiä huomaakin seisovansa lähtötolpalla oman koiransa kanssa. Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan. Ja niin kävi nytkin. Siinä kakkosten kilpailijoiden taistellessa kekkulilampaiden kanssa, iski hillitön halu päästä koittamaan mitä Jallis tuumisi noinkin erityyppisistä lampaista. Siksipä pienen yllytyksen jälkeen marssin kakkosluokan jälkeen tuomarin luo ja sain jälki-ilmottautua ykköseen poisjääntien ansiosta. Hupsista. Siispä kohti maksettua harjoitusta avarin mielin :) Tavoitteena oli saada pidettyä lampaat radalla.
Jalliksen kanssa tolpalla. Odotellaan omaa laumaa.
Lähtöasetelma valmis. Hakukaari oli... hmmm... mielenkiintoinen. Lampaat lähtivät samaan aikaan valumaan vasemmalle, kun lähetin Jalliksen oikealle. Kaari oli valtaisa, ja korvatkin unohtuivat lähtötolpalle. Maahankäskystä vauhti kiihtyi ja koira viiletti huimalla vauhdilla sinne klo 9 saakka...
Kuljetus ohjaajalle tulikin sitten hiukan eri suunnasta kuin alkuperäinen suunnitelma oli ;) Mutta Jallismaiseen tapaan, suht siivosti kuitenkin.
Tolppaa ei kierretty, mutta poispäinajoon päästiin sentään. Lampaat eivät siis ylitsepääsemättömästi liimautuneet kiinni ihmiseen tänään. Alun sähläyksen jälkeen saatiin suunta porteillepäin, ja koko matka taisteltiin poispäinajona. Kaikki lampaat tais mennä jopa porteistakin. Ei tyylikkäästi, mutta läpi kai kuitenkin.
Peruskuljetus oli peruskivaa hubbabubbaa. :) Ainoastaa yks valkoinen täti olis halunnut kulkea omia polkujaan, ja sitä piti palautella ruotuun vähän väliä.
Kakkosporteista mentiin läpi hallitusti. Mamma eellä, tädit keskellä ja Jallis peesaten ;)
Häkille suoriutuminen olikin taas suoritus sinällään. Tämä samainen valkoinen lammas, neiti Omatahto, lisäsi hieman homman haasteellisuutta. Kerta toisensa jälkeen se hylkäsi laumansa ja koitti häipyä ulos radalta. Ja kerta toisensa jälkeen mun pieni Jallis palautti tyypin paikalleen. Uskomatonta miten hyvin sen hermot kesti. Olen todella ylpeä tästä!
Kerran häkin onnistuminen oli TOSI lähellä. Kaikki tyypit sisällä, melkein. Jos olisin uskaltanut sulkea porttia varovasti, niin... Mutta en uskaltanut ja yks tyyppi päätti häipyä ja otti kaveritkin mukaan.
Ja sitten me taisteltiin. Sinnikästä sotaa ruskeaa tyyppiä vastaan. Mutta kello vei voiton tällä kertaa. Saimme sentään pitää siihen saakka haalimamme pisteet, joita kertyi huimat 60. Mutta souvat, ne oli päivän korkeimmat ykkösluokassa. Me VOITETTIIN! Voi hyvänen aika! Toiseksi sijoittui Lunan pätevä velipoika Roihu ja Mari, heidän ensimmäisissä kisoissaan, onnea vielä tätäkin kautta!
On tämä vaan kummallinen laji. Musta tuntuu että mä en osaa mitään. En ymmärrä lajista hölkäsen pöläystä. Mun koirat on ihan keskeneräisiä. Ja mitä hittoa?! Me ollaan palkintopallilla kerta toisensa jälkeen! Voiko se sittenkään olla pelkkää moukantuuria? Toivottavasti ei :) On mulla ainakin hirmuisen pätevät pikkukoirat joiden kanssa opetella paremmaksi ohjaajaksi ja kulkea tätä mielenkiintoista matkaa! Ja kaikenlisäks mulla on hyvä ystävä auttamassa ja opastamassa, ja se jos mikä on upeeta!
Kuvia kisoista täällä. Kiitos Päiville kun vielä viitsit roikottaa mun kameraakin!