keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Puhalletaas taas henkeä Duracelliblogiin!

Phuuuuh!
Kelit keikkuu suuntaan jos toiseen, pikkuisen luntakin jo saatiin valaisemaan. Mutta nyt ollaan taas tukevasti plussakelissä, maa jäätiköllä ja vettä satelee. Inhaa.
Paimennuskausi vois vielä hyvin jatkua, mutta ei vaan jotenkin saa enää itsestään irti kunnollista treenimotivaatiota.



Mannan kanssa ollaan sensijaan käyty muutaman kerran tutustumassa agilityesteisiin :) Manna-maalaiskoira on siis saanut uusia kokemuksia ja erilaista hauskaa ohjaajan kanssa.
Se syttyi saalisleikkiin sekunnissa, vaikkei tuon kanssa juuri ole leikitty. Ja hubility saa sen ihan liekkeihin. Hauska teini!



Muilla ei ihmeitä. Jallis on ollut kevyemmällä aktiviteetilla, ja sen jumeja on koitettu hoidella auki. Kyllä se vaan on niin, että 5-vuotiaana se koiran kroppa ei enää palaudu niin nopeasti kaikista saamistaan tälleistä. Mutta koitetaan saada tytteli hienoon kuosiin talvikauden aikana, ens kesälle sitten taas suunnitelmia (tai haaveita) suuntaan jos toiseenkin :)





Lunan leikkauksesta on jo kaksi vuotta! Jestas miten aika kuluu nopeaan! Hienosti saatiin jatkoaikaa operaation myötä, vaikkei elo pelkkää juhlaa ole aina ollutkaan. Mutta Pumppanen pystyy juoksemaan täysiä ja nauttimaan elostaan. Ilman leikkausta se olis jo halvaantunut aikapäiviä sitten todennäköisesti...






Hempukka mummo nautiskelee vaan elostansa täysillä :) Hauska miten koira joka ei nuorena sietänyt mitään petiä alleen, hakeutuu nykyisin nukkumaan sohvalle/huoville/pedille patterin eteen. Aika ihanaa.



Muoks: HUI KAMALA MITÄ TÄÄ BLOGGER TEKEE MUN KUVILLE?!

Taisin saada palautettua kuvat ennalleen. Mukava tuollainen "automaattinen kuvien parannus" toiminto. Ei tartte mun kuvia "parannella"...

tiistai 12. marraskuuta 2013

Hengissä ollaan aina vaan!

Se on kovin hiljentynyt, tämä Duracelli blogi. Bloggaaja heittelee kuulumisia tiiviiseen tahtiin äfbeen puolelle, samoin kuvat päätyvät sinne.

Laitetaan nyt jotain pikku kuulumisia tytöistä kummiskin :)

Helmi

Helmi on iloinen itsensä :) Kesällä se ontui aika rankasti vasenta etustaan pitkän aikaa. Ontumista esiintyi varsinkin kovemman liikunnan jälkeen levättyään. Kipu oli selkeästi olkanivelessä ja siellä mitä luultavimmin on nivelrikkoa. Kuvissa ei olla käyty, kun en näe siihen mitään tarvetta. Hoito on kuitenkin sama. Helmi vaihdettiin samalle "nivelruualle" jota Lunakin syö, (Sanimed), nivelravinne vaihdettiin Synoquin merkkisiin kapseleihin ja lisäksi tökittiin Cartrophen kuuri. Edellisestä olikin jo hirmuisesti aikaa...
Näillä eväillä ontumat on taakse jäänyttä elämää toistaiseksi :)
Liikkua saa normaalisti muutoin, mutta idioottiringin juoksemisen olen kieltänyt.
Helmin elo koostuu nykyisin lenkkeilystä, pihalla puuhastelusta/makoilusta, luiden kaluamisesta, Jalliksen kanssa painimisesta, kroonisesta nälästä, sohvaperunailusta ja kaikkeen osallistumisesta. Mitään ei olla enää treenattu, mutta jos jotain temppuja tehdään, niin Helmi on mukana 115%!






Luna

Lunalle kuuluu hyvää! Kesästä saakka se on voinut hyvin. Se on liikkunut hirmuisesti, eikä ole juurikaan jumitellut. Ja nähtiinpä sellainenkin ihme, että se oli kerran osteopaatilla käydessään jopa rangaltaan ihan suora :) Syksy ja viilenevät kelit on kuitenkin alkaneet näkyä sen kropassa, menee jo helpommin jäykäksi. Liikkuminen maistuu kuitenkin vielä täysillä, se on aika selkeä mittari Lunssa. Nimittäin Lunan täysillä, on enemmän täysillä kuin monen muun ;)
Luna siis harrastaa pelkkää lenkkeilyä nykyään ja osallistuu tempputuokioihin suurella innolla. Nupit on kaakossa heti! Pari kertaa pääsi kesän aikana mielenterveyspaimentamaan. Oi sitä onnea! Sitä se rakastaa, mutta riskit sen terveyden kanssa on liian suuret.






Jallis

Jampukka on treenannut ahkerasti koko kesän, paimennusta tietty, mitäs muutakaan :) Parit kakkosen kisat saatiin ajeltua hienosti sen kanssa, kolmosen kisoissa käytiin kaks kertaa. Niistä ei jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. Jallis on myös ollut mun luottoystävä monissa työhommissa. Sen koiran kanssa on ilo puuhata, kun tunnen sen paremmin kuin omat taskuni, puutteet ja vahvuudet on tiedossa.
Jallis hulluttelee tuttuun tapaansa ja hakee huomiota kaikilla mahdollisilla tavoilla. Sen lisäksi sen elämäntehtävä on olla lähellä ja koittaa lukea mun ajatuksia. Se koira vaan on rasittavan ihana :)








Manna

Mannastiina on kasvanut kesän aikana hurjan paljon. Onneksi kasvu on tapahtunut enää pään sisällä, kun tuota ulkoista mittaa on jo ihan yllinkyllin. Mannasta on tullut kiva paimenen alku. Hirmusti se on oppinutkin ja on ollut vastaanottavainen koulutettava. Se on hirmuisen erilainen kuin emänsä, sen vahvuudet on ihan eri alueilla.
Ensimmäiset kisatkin on takana, SKL:n kisoista saatiin PPR1 tunnus ja SPKY:n kisoissakin ihan kivat radat tehtyä. Saapas katsoa mitä ensi kausi tuo tullessaan. Mihin suuntaan pakollinen talvitauko muokkaa junnukoiran ajatuksia.
Arjessa Manna on rauhallinen ja helppo. Se purkaa energiat lenkeillä juoksemalla kuin hirvi pitkin metsiä ja sitten se taas nukkuu sohvalla pitkää pituuttaan. Ei oo mikään sähköjänis-bc. Ja hyvä näin.





keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kukkuu!


 Heipparallaa!
Kesä on tullut ryminällä ja lämpö ja vihreys hellii Mannalan asukkeja :) Kevät antoi odotuttaa itseään, mutta nyt pitkä ja luminen talvi on taas historiaa.
Mitäpä meille kuuluu?
Keväinen karitsaprojekti alkaa olla loppusuoralla. Mannalan vanahssa navettarakennuksessa oli tänä vuonna kolmisenkymmentä Pöntistä kasvamassa. Tänä vuonna sain hoidokiksi valkoiseen laumaan myös pikimustan pienen uuhikaritsan, jonka nimesin tietysti Pygmi Pöntiseksi. Aivan valloittava tapaus, samanlainen seurallinen luonne, kuin Ullalla viime vuonna :)


Koirien kanssa elo jatkuu tavalliseen tapaan.
Helmi jatkaa omaa humppaansa iloisella elämänasenteellaan.

Luna pärjäilee terveytensä kanssa välillä hienosti, välillä huonosti. Se vaatii säännöllistä huoltoa ja sen liikuntaa on ajoittain rajotettava. Toivotaan että alkava uimakausi saisi hiukan voimaa sen takapäähän :) Liivit sille on hankittava (ja Pirjo sellaisia jo meille lupailikin, kiitos!), kun muuten ui väärässä asennossa.





Jallis ja Manna on päässeet paimennuksen makuun. Ja onpa Jallikselle tullut ihan oikeita työtehtäviäkin aina välillä. Se on ihana aikuinen koira, joka suoriutuu jo monesta tilanteesta rauhallisen varmasti. Treenattavaa riittää, mutta moni asia on jo siellä asennettunakin :)


 Manna-Justiinsa sisäinen paimenkoira heräsi kevään tullen. Montaa treeniä ei ole vielä takana, mutta vaikuttaa siltä, että syksyinen Hessu Hopo on vaihtunut mukavan rentoon paimenkoiraan. Sillä on aika vahva tasapaino ja sillä tuntuu nyt rohkeus riittävän ahtaissakin paikoissa. Kesä on alussa, tästä on kiva aloitella treenikautta :)



Täältä tähän. Ihanaa kesäaikaa! Nautitaan lämmöstä!