Lunan tiimalasista alkoi hiekka käymään vähiin ja oli tehtävä ystävälle viimeinen palvelus.
Lunan kanssa opittiin yli kahdentoista vuoden aikana valtavasti koiraharrastuksista, lampaista, vieteistä ja toisistamme. Luna kuljetti mut syvälle paimenkoiraharrastukseen ja mitä upeimmille metsäretkille. Luna ei koskaan eksynyt, sillä oli ilmiömäinen kirsu johdattamassa aina oikeaan suuntaan. Se oli suuri seikkailija aina viimeiseen päiväänsä saakka 💓
Neljävuotiaana sen häntä alkoi halvaantua ja takajalkojen koordinaatio heikkeni huomattavasti.
Päädyttiin tutkimusten kautta leikkauspöydälle, jossa tehtiin tilaa selkäydinkanavalle. Niin saatiin taas häntä heilumaan ja takaliikkeetkin palautui vähitellen. 😊
Myöhemmällä iällä mukaan tuli nivelrikkoa etujalkojen varpaisiin ja muutakin elämän tuomaa kulumaa sinne tänne.
Kipulääkkeillä pärjättiin vuosikausia ja Luna sai elää täyttä koiran elämää seikkaillen metsissä päivittäin. Viimeisen vuoden aikana Luna alkoi nauttia myös sohvalla lampaantaljan päällä lepäämisestä ja tästä se saikin vanhimman oikeudella nauttia olkkarissa ilman muita lauman jäseniä sähläämässä ympärillä.
Tehtiin Lunan kanssa jo aikoja sitten sopimus, ettei sen tarvitse kärsiä enää yhdestäkään uudesta vaivasta. Se oli saanut niitä jo enemmän kuin oman osuutensa verran elämänsä aikana.
Viimeisen viikon aikana Lunan pidätyskyky heikkeni siten, että sen nukkuessa pissa alkoi vuotaa. Ei ole sisäsiistin muorikoiran mukava herätä pissalätäköstä.
Siispä nautittiin jouluherkuista, köllöteltiin sohvalla ja tehtiin vielä retki kasvattajan ja velipojan luo lempimaastoihin Pohjankuruun.
Luna sai pitää liikuntakykynsä ja aistinsa loppuun saakka. Uskoakseni muori oli aika onnekas kuitenkin 💓
Kiitos Luna kaikesta!
