lauantai 29. lokakuuta 2011

Bobbyn kurssi ja muut kuulumiset

Olisikohan aika vihdoinkin päivittää kurssikuulumiset?! Tosiaan, lokakuun puolivälin paikkeilla saimme jälleen Jalliksen kanssa kunnian osallistua huippukouluttaja Bobby Dalzielin kurssille. Hyvää kannattaa odottaa ja harmittamaan jäikin ainoastaan se, että yritin ajatella JÄRJELLÄ ja osallistuin vain kolmena päivänä. Olis pitänyt kuunnella sitä tunnetta vaan ;)
Mutta asiaan siis. Heinäkuussa Skotlannissa Jalliksen ogelmana oli se, ettei se halunnut tehdä muuta kuin flänkkäillä tai jököttää paikoillaan. Saimme siis hyvät neuvot ja kotiläksyt kuinka saada likka jälleen ajamaan hyvin. Ja sen se todella oppikin hienosti :) Sillä seuraamuksella, että luontaisesti flänkkäävän koiran flänkit katosivat tuhkana tuuleen ja Jalliksen pään sisälle muodostui ajokupla :D Jallis ajaa, ajaa ja ajaa, annoitpa minkä käskyn tahansa. Aina oli pakko käskeä koira ensin maahan, saadakseni sen flänkille. Samoin se sotki suuntakäskyjä, koska ei keskittynyt, vaikka ympyrällä varmasti osasi suunnat. Näiden asioiden kimppuun siis!
Bobby kokeili paria eri tapaa puhkoa kuplaa, ja kas kummaa, kun Jallis alkoikin reagoida hienosti :) Viimeisenä päivänä mentiinkin jo tosi pitkiä kuljetuksia ilman, että koiraa piti käskeä laisinkaan maahan tai pysäytellä muutenkaan! Nyt on taas kiva jatkaa treenejä, kun on saatu ohjeita eteenpäin! Ja mikä parasta, tällä kurssilla ei tarvinnut tapella maahanmenojen kanssa ;) Eli jotain ollaan opittu. Olisipa tuollainen kouluttaja lähempänä...
Muutenkin kurssipäivät oli todella mukavia! Meillä oli hyvä jengi koolla ja ilmapiiri oli rento. Toisten treenejä oli kiva seurata ja Bobbyn tarinoita kuunnellessa aika hurahti kuin siivillä! Ihmeesti tällainen kielitaidoton ihiminenkin alkaa pärjätä pikkuhiljaa kun sanasto tulee tutuksi, eikä tarvitse enää jännittää kun tietään jo kouluttajan tavat :)
Tässä joitain kuvia kurssilaisista, loput kuvat on albumissa kutsuttujen käyttäjien nähtävissä. Jos joku haluaa niitä enemmän katsella, niin laittakaa vaikka s-postia meikäläiselle niin heitän linkillä. tanja.vahtera@gmail.com
Wales
Päivi ja avustajakoira Rita
Rio
Karl
Leija
Spice
Mitähän muuta meille..?
Pumppasen häntä. Hännän kanssa on ollut huolia ja murheita. Muutama viikko on mennyt ihmetellessä hännän ajoittaisia "halvaus" oireita. Etenkin rankemman liikunnan myötä häntä meni veteläksi ja alkoi roikkua kuin hevosen häntä. Muita oireita ei ole ollut, eikä koira ole vaikuttanut kipeältä missään vaiheessa. Ainoastaan sellaisen ongelman tämä aiheutti, että tasapaino oli huonompi hännän ollessa pois pelistä. Eläinlääkäri tutki Lunan läpi pariinkin otteeseen, muttei mitään kipuiluja löytynyt. Nyt on kokeilussa pitkä kortisonikuuri "cauda equina" tyyppisiin oireisiin. Tällä hetkellä häntä on oikein hyvä, ja lenkilläkin sitä kannetaan jälleen ylpeästi rullalla, niinkuin kunnon bc:n kuuluukin ;) Toivotaan että tämä murhe olisi ohimenevää laatua! Jos tarve vaatii, vien Lunan tarkempiin tutkimuksiin, mutta nyt näyttää siis ihan hyvältä.
Meillä oli muutaman päivän ajan hoidossa Mikolan Nalle-koira. Hyvin sopeutui jätkä jälleen laumaelämään ja hienosti mun jengi otti hoitolaisen mukaan kuvioihin. Kyllä se neljäs koira menis ihan mukavasti joukon jatkona ;)
Syksyn valoa, aurinko lämmittää vielä...
Helmi on panostanut edelleen korppijahtiin ja Pumppasen väijytykseen. Virtaa on kuin pienessä kylässä. Käytiinpä eilen tekemässä vähän tokojuttujakin pitkästä aikaa. Vauhtia ja fiilistä on yllinkyllin, hauska Hellitäti!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Pohdintoja....

Voisin kirjoittaa tänne paimennusharrastuksen ympärillä pyörivästä piirileikistä. "Piiri pieni pyörii, lampaat siinä hyörii ja puh pah pelistä pois..."
Tai voisin kirjoittaa tänne siitä, miten huonosti paimennuskisat voikaan mennä. Siitä kuinka koira lähtee tolpalta lähetettäessä lentoon, kuuntelematta mitään, tai ottamatta vastaan ensimmäistäkään käskyä. Siitä kuinka kutsun koirani pois radalta ennen kun se ehtii liikauttamaan ensimmäistäkään lammasta.
Sitä en kuitenkaan tee, vaan tämän kaiken jälkeen, haluan kertoa kaikille, miten iloinen olen tuosta pienestä Pelle Pelottomastani, joka saa hetkessä esiin kokonaisen tunneskaalan. Tuo pieni keksijä ei anna mulle mitään ilmaiseksi, vaikka niin monet tuntuvat luulevankin. Koska minähän sain koiran, jolla on kaikki palaset luonnostaan. Jep jep. Mutta juuri tuon tytön takia ajauduin syvemmälle ja syvemmälle paimennusmaailmaan, eikä paluuta näy. Nyt haluan vain oppia lisää!
Epäonnistuneet suoritukset eivät tarkoita pettymyksiä, vaan uusia haasteita.
Meillä on parhaillaan menossa maailman parhaan kouluttajan Bobby Dalzielin kurssi. Olen kovin kovin iloinen, että saan olla mukana taas. Meidän kurssilla tunnelma on ollut katossa ja toistenkin onnistumisista on ollut helppoa olla iloinen :) Huominen vielä, eläköön hyvä yhteishenki!
Tarkemmin kurssin annista myöhemmin :)