Vuosi 2011 paketissa

Viimeisiä viedään. Vosi 2011 on ollut melkoisen tapahtumarikas, niin hyvässä, kuin pahassakin. Meidän elämä on ollut täynnä mullistuksia ja uusia kokemuksia, onkohan tää sitä kolmenkympinkriisiä, vai mitälie?! :)

Tammikuu

Lunta ja pakkasta, kauniita talvimaisemia :)

Tomppa ja Ulvi. Viimeisiä kuvia pappahepasta...

Helmikuu

Helmi joutui extemporee leikkauspöydälle. Nisäkasvain ja kohtu poistettiin.

Hankijumppaa!

Maaliskuu

Hauskanpitoa kaveriden kanssa ja ulkoilua järvien jäillä. Mahtavia talvikelejä!

Maaliskuu toi myös karitsat ja kätilöntehtävät :)

Huhtikuu

Ravatessa roiskuu!

Peltomaisemat vaihtuivat järvimaisemiksi sulaamisvesien myötä. Joutsenet kiittää.

Suruista suurin: 4.4 saattelin rakkaan ruunani ikivihreille laitumille suolikierteen seurauksena :(

Treenikausi heilahtaa käyntiin todenteolla hiljaisen talven jälkeen :)

Toukokuu

Kesäkuu

Kesää parhaimmillaan!

Ammattikin siinä vaihtui matkan varrella ja aloin opiskella maatalouslomittajaksi oppisopimuksella.

Ensimmäinen näkemäni vastasyntynyt vasikka. Hänestä tuli Ihku :)

Heinäkuu

Heinäkuu toi mukanaan yhden unelman toteutumisen! Matkan Skotlantiin. Uskomattoman upea matka. Sinne on päästävä uudestaan!

Tänne jäi pala mun sydämmestä

Elokuu Syyskuu

Mahoton sienisyksy!

Lokakuu

Lokakuu toi tullessaan pakkasaamujen lisäksi Bobbyn kurssin. Hyvää kannatti odottaa!

Toimii :)

Marraskuu

Valoa pimeyteen

Treenikavereita. Kamalan tärkeää sakkia omistajineen :)

Episodi peura vs Sinikka jäi kovasti mieleen...

Joulukuu

Saatiin ensilumi 6.12. Tosin sitä kesti vain muutaman päivän.

Luna joutui selkäleikkaukseen, josta toivutaan nyt kovaa vauhtia.

Siinä menneen vuoden koostetta. Monenlaista on mahtunut vuoteen. Tässä kohtaa voidaankin jo kurkistaa hiukan tulevaisuuteen, joka sekin on suunnitelmia tulvillaan ;)

Vassokuu:

Kiitos kaikille ystäville, tuttaville ja treenikavereille kuluneesta vuodesta! Avoimin mielin kohti vuotta 2012!

Pumppasen kontrolli

Tiistaina käytiin Talvion luona kontrollikäynnillä ja kotiin päästiin hyvillä mielin :) Lunan refleksit toimi hienosti takajaloissa, eikä selkä arkonut painelua. Myös seisoo paremmassa asennossa. Ihan mahtavaa!

Nyt aletaan lisäämään liikuntaa ja toivotaan että kuukauden päästä ollaan jälleen täysillä elämässä kiinni :)

Hyvää Joulua!

Kuva suurenee klikkaamalla...

Toipilaan touhuja :)

Lunan toipuminen sujuu hienosti! Torstaina on kontrollikäynti tohtorin luona, toivotaan että siellä ollaan samaa mieltä :)

Luna on saanut käppäillä hihnassa pienenpieniä nuuskuttelu"lenkkejä". Ihan lyhyen hetken vain, mutta jäniksen ja peurojen jälkiä on seurattu niin että nokka tuhisee :)

Leikit on rajoitettu lähinnä lelujen pureskeluun. Riehuminen yksin ja Jalliksen kanssa on toistaiseksi kielletty.

Hajut on nousseet arvoon arvaamattomaan. Tässä on ihan selkeesti menossa myyräbisnes. Tekemistä aina löytyy, sanoo Pumppanen.

Ja tokihan pitää tehdä töitäkin. Niitä Tärkeitä Tehtäviä. Niitä mistä kehutaan, ja saa flaxilla pöydästä palan näkkäriä. Karkkipaperin nostaminen, tai sukan hakeminen kylppäristä on varma valinta :D

Näin siis meillä toivutaan :) Luna on tosi iloinen, energinen ja olis täysin valmis vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Omasta mielestään siis. Kroppaansa käyttää nyt jo paremmin, voi olla tosin myös kipulääkkeiden ansiota. Toivotaan parasta! :)

Terveisiä sairastuvalta!

Tuulee vastaan niin kovin, että ei meinaa eteenpäin päästä nyt ollenkaan. Tytöt sairastaa. Ensin Helmi ja sitten Luna. Toivon todella, että vanha sanonta "ei kahta ilman kolmatta", ei pitäisi tällä kertaa paikkaansa.

Aloitetaanpa Helmillä, joka on jo toipunut ja palautunut omaksi itsekseen. Helmillä oli ärhäkkä paksusuolen tulehdus, joka ripulin sijaan aiheutti sen, että ulostaminen tuli kivun takia mahdottomaksi ja suoleen alkoi pakkautua tavaraa. Tilanne johti siihen, että Helmi joutui röntgeniin ja suolihuuhteluun 24.11, sekä sai 10 päivän antibioottikuurin ja kipulääkkeet. Hoito puri hyvin ja toista viikkoa kestänyt piina saatiin päätökseen. Miten iloiseksi ihiminen voikaan tulla kakkaavan koiran näkemisestä?!

Tässä Helmi potilas pökkelissä Someron AB klinikalla. Oli muuten erittäin positiivinen kokemus :)

Sitten Lunaan. Sen kanssa käydäänkin läpi vakavampia asioita :/ Kerroinkin aiemmin jo plokissa sen hännän halvaustyyppisistä oireista. Niitä sillä oli siellä lokakuun vaiheilla ja ensiavuksi koitettiin kortisonikuuria. Kuuri toimi hyvin ja häntä alkoi toimia normaalisti. Nyt kun kuurin loppumisesta on kulunut aikaa, alkoi Lunan lihakset mennä jumiin ja liikkuminen tietyissä tilanteissa muuttui jäykäksi. Esimerkiksi joskus autoon mennessä huomasin ettei hyppää normaalisti. Sen lisäksi Luna alkoi kotona viihtyä enemmän ja enemmän tuolin alla "turvapaikassaan".

Päätin sitten varata ajan tutkimuksiin, että saadaan syy moisille harmeille ja koira taas kuntoon. Mietin tovin kenelle veisin, kun vaiva ei kuitenkaan ollut ihan tyypillinen, ja päädyin Timo Talvioon jonka erikoisalaa on koirien selkävaivat ja neurologiset ongelmat.

Eilen aamulla sitten suunnattiin Helsinkiin. Luna tutkittiin ensin päälisin puolin ja heti oli havaittavissa jäykkyys takaosassa. Siitä sitten röntgeniin, jossa kuvattiin koko ranka ja lantion alua vielä erikseen sammakkoasennossa. Lantion seudulla on ahdasta, mutta muuten luusto näytti hyvältä. Erikseen vielä kuvattiin takapolvet, kun kerroin pentuajan ristiside "haaverista". Röntgenin jälkeen tehtiin EMG tutkimus, jonka tulokset olivatkin sitten kovin tylyä nähtävää. Lunan selkäydinkanava oli niin ahdas, että hermoilla oli aikalailla tiet tukkeessa. :(

Sain kaksi erittäin huonoa vaihtoehtoa tulevaisuudelle: a) kallis leikkaus, jossa avarretaan selkäydinkanavaa tai b) pian halvaantuva koira. Vähän aikaa olisi kuulemma vielä pystynyt pitämään oireita kurissa lääkityksen avulla, mutta halvaantuminen olisi ollut edessä kuitenkin. Koska en ole valmis luovuttamaan näin nuoren koiran kanssa, ja koska nämä ovat minulle enemmän kuin "vain koiria", päätin että Luna jää samalla reissulla leikattavaksi. Ennuste on kuitenkin oikein valoisa ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, edessä on terveen koiran arki ilman rajoituksia.

Leikkaushaava on minimaalisen pieni, ja on loistavassa kohdassa takapuolen päällä. Ei siis tarvitse käyttää edes mitään kauluria, sillä koira ei ylety tuota kohtaa nuolemaan tai raapimaan. Luna ei ole kipeä, vaikkakin käynnissä huomaakin että jotain on tehty. Nyt kaksi viikkoa hihnassa käyntiä, toipumisajan ennuste oli noin 6 viikkoa. Toivotaan että kaikki menee hyvin!

Tässä diagnoosi: Ristiselässä selkäydinkanavan ahtauma, johon liittyy iskiasoireet, sekä hännän halvausoireet. Kitalaessa pistohaava vasemmalla puolella lähellä leukaniveltä. Oikeassa polvessa vanha takaristisiteen repeytymismurtuma.

Toimenpiteet: Kliininen tutkimus, EMG-tutkimus, röntgenkuvaus, leikkaus, jossa selkäydinkanava avarrettu. Kitalakihaava puhdistettu, lääkitys alkoitettu injektioin.

Että näin. Synkissä tunnelmissa, mutta optimistisena katsotaan tulevaisuuteen.

Kyllä meille mukaviakin asioita on sattunut tässä välillä, mutta en nyt jaksa turinoida enempää. Alla kuitenkin muutama kuva viikonlopun vieraista :) Lunan pikkusisko Flow koki lottovoiton päästessään Katin koiraksi ja elelee nyt siis Pinto-tädin kanssa samassa taloudessa. Oli kiva tutustua pikkusiskoon!

Täältä tullaaaaan!

Jononmuodostuksen ABC. Pikakurssi käyttäjälle :)

Sunnuntaina ulkoiltiin 10 bc:n voimin lentokentän maastossa.

Saatiin ensilumikin valostuttamaan maisemaa 6.12. :)

Osapuoli 2 Valkohäntäpeura

Olenkohan muistanut blogissa edes mainita, että vaihdoin auton mukavampaan koirankuljetuskiesiin tuossa reilu kuukausi takaperin? No eniveis, Nissanin tuli aika lähteä muille maille ja sen tilalle tuli Sinikka. Sinikka on Peugeot Partner, ja nimensä hän ansaitsi jo ensikohtaamisella Tuusulassa. Mulla ei ollut muuta väliä värillä, mutta keltaista tai sinistä autoa mulle ei tule ;) Vaan kuinkas sitten kävikään... Väristään huolimatta kärry osottautui oikein oivaksi peliksi, mukavan halpaa (jos niin voi näillä polttoainehinnoilla mistään sanoa!) ajoa, ja koirille sekä tavaroille tilaa varsin kiitettävästi. Kauan en siis saanut tästä nauttia, vaan:

11.11.11 ei totisesti ollut meille onnenpäivä! Olin ajamassa aamulla töihin Lohjalle, kun Herra-Peura päätti haluta Sinikan kyytiin. Pilkkosen pimeästä metsästä, suoraan hanttarin ovea päin silmät auton valoissa kiiluen. Peura "kimposi" suoraan takaisin metsään ja minä ajoin lähimmälle bussipysäkille kiroillen tarkistamaan vauriot. Ovi ja lokari mutkalla, valoumpio palasina ja konepellissä pieni kolhu sarvesta. Karvoja oven listan välissä ja lampun reunan alla. Eikä jälkeäkään Herra-Peurasta enää, sen kävivät tarkastamassa metsästysseuran miehet koiran kanssa. Ilmeisesti peura selvisi mustelmilla, kun verta ei ainakaan tullut. Tai sitten se paineli syvälle metsään kuolemaan sisäisiin verenvuotoihin, sitä emme koskaan saa tietää. Sitten hakemaan äidiltä auto lainaan ja Lohjalle. Sieltä sitten taas kotiin ja hakemaan oma auto ja Saloon poliisiasemalle sekä autokorjaamolle kartoittamaan vahingot tarkemmin. Onneksi auto säilyi kuitenkin ajokunnossa ja tänään sainkin sen sitten laitettavaksi. Sinikka meni siis plastiikkakirurgille kasvojenkohotukseen. Jos korjaus- ja maalaustyöt menee suunnitelmien mukaan, saan auton takaisin keskiviikkona-torstaina. Toivotaan parasta.

Viime viikon olinkin sitten taas töissä Karjaalla hoitelemassa näitä ihania pikkutyttöjä ja muita navetan asukkeja:

Koska matkaa on tunnin verran suuntaansa, koitin järjestää jokaiselle päivälle jotain aktiviteettia aamu-ja iltanavettojen välille, ettei tarvinnut kotiin saakka ajella. Maanantaina ja keskiviikkona ulkoiltiin Leenan kanssa Pohjankurussa. Kiitos jälleen kerran päivähoitopaikasta :)

Luna ja Saana, serkukset

Tiistaina ajelin Tammisaareen koska keli oli mitä hienoin! Teki niin kovasti mieli meren rannalle. Aikani ajeltuani löysinkin oikein kivan ulkoilupaikan ja tytöt saivat mennätuulettaa ronskin tunnin. Kovin kauas ei uskallettu lähteä, kun en tiennyt mitä ranta tuo tullessaan, kenties oltaisiin päädytty jonkun mökille vierailemaan. Hiukan piti koiria rajoittaa, koska näiden mielestä olisi vielä ollut vallan hyvät uimakelit :)

Kuvia albumissa

Kivaaaaa!

Maailman kauneimmat ja fiksuimmat koirat ;)

Helmi liitelee laiturilla

Missä kivi, siellä Jallis. Aina.

Ihana Pumppis. Kerrankin jotain muuta kuin väijykuva :)

Torstaina sitten ajelin Lohjalle katsomaan Mian maratoonarilampaiden vointia ja samalla toki myös treenaamaan. Sieltä sitten hetken mielijohteesta ja äidin vinkistä hurautin Liessaareen ulkoilemaan, kun aikaakin oli jäljellä yllinkyllin. Saari oli oikein kaunis paikka ja kesällä varmasti tosi upea! Toki moisella alueella liikkuu muitakin ihmisiä ja koirien vapautta oli rajoitettava harmittavasti. Jallis sai olla kuitenkin vapaana oikeastaan koko ajan, koska se on niin käsittämättömän fiksu, kuka lie opettnut sille noin hyvät käytöstavat.

...mitä tähän lisäämään...

Lauantaina ja sunnuntaina meillä olikin täällä hoitokoira Martta. Jalliksella ja Martalla oli tosi hauskaa yhdessä :) Käytiin kunnon lenkki Hyyppärän rinteissä ja notkoissa, muuten vietettiin ihan kotipäivää.

Sunnuntaina lastattiin Sinikkaan 6 koiraa ja kaksi muijaa ja hurautettiin Lohjalle treenaamaan maratoonareiden kanssa. Vietettiin oikein mukava ja leppoisa päivä hienossa pakkaskelissä ja mukavassa seurassa. Koirat tuli treenattua ja sen lisäksi seurusteltiin ja kahviteltiin. Olipa kivaa! Kiitos Mia, Päivi ja Anne-Maria! :) Kuvia löytyy täältä.

Meidän hienot paimenkoirat: Luna, Jallis, Karl, Kim, Sun, Peak, Spice, Piski ja Iita

Treenattiin hiukan erilaista "häkitystä" :)

Lunsku ja kenialaiset. Luna on kovin onnellinen keveistä lammaksista

Kenialaiset maratoonarit :)