Tiistaina käytiin Talvion luona kontrollikäynnillä ja kotiin päästiin hyvillä mielin :) Lunan refleksit toimi hienosti takajaloissa, eikä selkä arkonut painelua. Myös seisoo paremmassa asennossa. Ihan mahtavaa!
Nyt aletaan lisäämään liikuntaa ja toivotaan että kuukauden päästä ollaan jälleen täysillä elämässä kiinni :)
Lunan toipuminen sujuu hienosti! Torstaina on kontrollikäynti tohtorin luona, toivotaan että siellä ollaan samaa mieltä :)
Luna on saanut käppäillä hihnassa pienenpieniä nuuskuttelu"lenkkejä". Ihan lyhyen hetken vain, mutta jäniksen ja peurojen jälkiä on seurattu niin että nokka tuhisee :)
Leikit on rajoitettu lähinnä lelujen pureskeluun. Riehuminen yksin ja Jalliksen kanssa on toistaiseksi kielletty.
Hajut on nousseet arvoon arvaamattomaan. Tässä on ihan selkeesti menossa myyräbisnes. Tekemistä aina löytyy, sanoo Pumppanen.
Ja tokihan pitää tehdä töitäkin. Niitä Tärkeitä Tehtäviä. Niitä mistä kehutaan, ja saa flaxilla pöydästä palan näkkäriä. Karkkipaperin nostaminen, tai sukan hakeminen kylppäristä on varma valinta :D
Näin siis meillä toivutaan :) Luna on tosi iloinen, energinen ja olis täysin valmis vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Omasta mielestään siis. Kroppaansa käyttää nyt jo paremmin, voi olla tosin myös kipulääkkeiden ansiota. Toivotaan parasta! :)
Tuulee vastaan niin kovin, että ei meinaa eteenpäin päästä nyt ollenkaan. Tytöt sairastaa. Ensin Helmi ja sitten Luna. Toivon todella, että vanha sanonta "ei kahta ilman kolmatta", ei pitäisi tällä kertaa paikkaansa.
Aloitetaanpa Helmillä, joka on jo toipunut ja palautunut omaksi itsekseen. Helmillä oli ärhäkkä paksusuolen tulehdus, joka ripulin sijaan aiheutti sen, että ulostaminen tuli kivun takia mahdottomaksi ja suoleen alkoi pakkautua tavaraa. Tilanne johti siihen, että Helmi joutui röntgeniin ja suolihuuhteluun 24.11, sekä sai 10 päivän antibioottikuurin ja kipulääkkeet. Hoito puri hyvin ja toista viikkoa kestänyt piina saatiin päätökseen. Miten iloiseksi ihiminen voikaan tulla kakkaavan koiran näkemisestä?!
Tässä Helmi potilas pökkelissä Someron AB klinikalla. Oli muuten erittäin positiivinen kokemus :)
Sitten Lunaan. Sen kanssa käydäänkin läpi vakavampia asioita :/ Kerroinkin aiemmin jo plokissa sen hännän halvaustyyppisistä oireista. Niitä sillä oli siellä lokakuun vaiheilla ja ensiavuksi koitettiin kortisonikuuria. Kuuri toimi hyvin ja häntä alkoi toimia normaalisti. Nyt kun kuurin loppumisesta on kulunut aikaa, alkoi Lunan lihakset mennä jumiin ja liikkuminen tietyissä tilanteissa muuttui jäykäksi. Esimerkiksi joskus autoon mennessä huomasin ettei hyppää normaalisti. Sen lisäksi Luna alkoi kotona viihtyä enemmän ja enemmän tuolin alla "turvapaikassaan".
Päätin sitten varata ajan tutkimuksiin, että saadaan syy moisille harmeille ja koira taas kuntoon. Mietin tovin kenelle veisin, kun vaiva ei kuitenkaan ollut ihan tyypillinen, ja päädyin Timo Talvioon jonka erikoisalaa on koirien selkävaivat ja neurologiset ongelmat.
Eilen aamulla sitten suunnattiin Helsinkiin. Luna tutkittiin ensin päälisin puolin ja heti oli havaittavissa jäykkyys takaosassa. Siitä sitten röntgeniin, jossa kuvattiin koko ranka ja lantion alua vielä erikseen sammakkoasennossa. Lantion seudulla on ahdasta, mutta muuten luusto näytti hyvältä. Erikseen vielä kuvattiin takapolvet, kun kerroin pentuajan ristiside "haaverista". Röntgenin jälkeen tehtiin EMG tutkimus, jonka tulokset olivatkin sitten kovin tylyä nähtävää. Lunan selkäydinkanava oli niin ahdas, että hermoilla oli aikalailla tiet tukkeessa. :(
Sain kaksi erittäin huonoa vaihtoehtoa tulevaisuudelle: a) kallis leikkaus, jossa avarretaan selkäydinkanavaa tai b) pian halvaantuva koira. Vähän aikaa olisi kuulemma vielä pystynyt pitämään oireita kurissa lääkityksen avulla, mutta halvaantuminen olisi ollut edessä kuitenkin. Koska en ole valmis luovuttamaan näin nuoren koiran kanssa, ja koska nämä ovat minulle enemmän kuin "vain koiria", päätin että Luna jää samalla reissulla leikattavaksi. Ennuste on kuitenkin oikein valoisa ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, edessä on terveen koiran arki ilman rajoituksia.
Leikkaushaava on minimaalisen pieni, ja on loistavassa kohdassa takapuolen päällä. Ei siis tarvitse käyttää edes mitään kauluria, sillä koira ei ylety tuota kohtaa nuolemaan tai raapimaan. Luna ei ole kipeä, vaikkakin käynnissä huomaakin että jotain on tehty. Nyt kaksi viikkoa hihnassa käyntiä, toipumisajan ennuste oli noin 6 viikkoa. Toivotaan että kaikki menee hyvin!
Tässä diagnoosi: Ristiselässä selkäydinkanavan ahtauma, johon liittyy iskiasoireet, sekä hännän halvausoireet. Kitalaessa pistohaava vasemmalla puolella lähellä leukaniveltä. Oikeassa polvessa vanha takaristisiteen repeytymismurtuma.
Toimenpiteet: Kliininen tutkimus, EMG-tutkimus, röntgenkuvaus, leikkaus, jossa selkäydinkanava avarrettu. Kitalakihaava puhdistettu, lääkitys alkoitettu injektioin.
Että näin. Synkissä tunnelmissa, mutta optimistisena katsotaan tulevaisuuteen.
Kyllä meille mukaviakin asioita on sattunut tässä välillä, mutta en nyt jaksa turinoida enempää. Alla kuitenkin muutama kuva viikonlopun vieraista :) Lunan pikkusisko Flow koki lottovoiton päästessään Katin koiraksi ja elelee nyt siis Pinto-tädin kanssa samassa taloudessa. Oli kiva tutustua pikkusiskoon!
Täältä tullaaaaan!
Jononmuodostuksen ABC. Pikakurssi käyttäjälle :)
Sunnuntaina ulkoiltiin 10 bc:n voimin lentokentän maastossa.
Saatiin ensilumikin valostuttamaan maisemaa 6.12. :)
Olenkohan muistanut blogissa edes mainita, että vaihdoin auton mukavampaan koirankuljetuskiesiin tuossa reilu kuukausi takaperin? No eniveis, Nissanin tuli aika lähteä muille maille ja sen tilalle tuli Sinikka. Sinikka on Peugeot Partner, ja nimensä hän ansaitsi jo ensikohtaamisella Tuusulassa. Mulla ei ollut muuta väliä värillä, mutta keltaista tai sinistä autoa mulle ei tule ;) Vaan kuinkas sitten kävikään... Väristään huolimatta kärry osottautui oikein oivaksi peliksi, mukavan halpaa (jos niin voi näillä polttoainehinnoilla mistään sanoa!) ajoa, ja koirille sekä tavaroille tilaa varsin kiitettävästi. Kauan en siis saanut tästä nauttia, vaan:
11.11.11 ei totisesti ollut meille onnenpäivä! Olin ajamassa aamulla töihin Lohjalle, kun Herra-Peura päätti haluta Sinikan kyytiin. Pilkkosen pimeästä metsästä, suoraan hanttarin ovea päin silmät auton valoissa kiiluen. Peura "kimposi" suoraan takaisin metsään ja minä ajoin lähimmälle bussipysäkille kiroillen tarkistamaan vauriot. Ovi ja lokari mutkalla, valoumpio palasina ja konepellissä pieni kolhu sarvesta. Karvoja oven listan välissä ja lampun reunan alla. Eikä jälkeäkään Herra-Peurasta enää, sen kävivät tarkastamassa metsästysseuran miehet koiran kanssa. Ilmeisesti peura selvisi mustelmilla, kun verta ei ainakaan tullut. Tai sitten se paineli syvälle metsään kuolemaan sisäisiin verenvuotoihin, sitä emme koskaan saa tietää. Sitten hakemaan äidiltä auto lainaan ja Lohjalle. Sieltä sitten taas kotiin ja hakemaan oma auto ja Saloon poliisiasemalle sekä autokorjaamolle kartoittamaan vahingot tarkemmin. Onneksi auto säilyi kuitenkin ajokunnossa ja tänään sainkin sen sitten laitettavaksi. Sinikka meni siis plastiikkakirurgille kasvojenkohotukseen. Jos korjaus- ja maalaustyöt menee suunnitelmien mukaan, saan auton takaisin keskiviikkona-torstaina. Toivotaan parasta.
Viime viikon olinkin sitten taas töissä Karjaalla hoitelemassa näitä ihania pikkutyttöjä ja muita navetan asukkeja:
Koska matkaa on tunnin verran suuntaansa, koitin järjestää jokaiselle päivälle jotain aktiviteettia aamu-ja iltanavettojen välille, ettei tarvinnut kotiin saakka ajella. Maanantaina ja keskiviikkona ulkoiltiin Leenan kanssa Pohjankurussa. Kiitos jälleen kerran päivähoitopaikasta :)
Tiistaina ajelin Tammisaareen koska keli oli mitä hienoin! Teki niin kovasti mieli meren rannalle. Aikani ajeltuani löysinkin oikein kivan ulkoilupaikan ja tytöt saivat mennätuulettaa ronskin tunnin. Kovin kauas ei uskallettu lähteä, kun en tiennyt mitä ranta tuo tullessaan, kenties oltaisiin päädytty jonkun mökille vierailemaan. Hiukan piti koiria rajoittaa, koska näiden mielestä olisi vielä ollut vallan hyvät uimakelit :)
Kuvia albumissa
Kivaaaaa!
Maailman kauneimmat ja fiksuimmat koirat ;)
Helmi liitelee laiturilla
Missä kivi, siellä Jallis. Aina.
Torstaina sitten ajelin Lohjalle katsomaan Mian maratoonarilampaiden vointia ja samalla toki myös treenaamaan. Sieltä sitten hetken mielijohteesta ja äidin vinkistä hurautin Liessaareen ulkoilemaan, kun aikaakin oli jäljellä yllinkyllin. Saari oli oikein kaunis paikka ja kesällä varmasti tosi upea! Toki moisella alueella liikkuu muitakin ihmisiä ja koirien vapautta oli rajoitettava harmittavasti. Jallis sai olla kuitenkin vapaana oikeastaan koko ajan, koska se on niin käsittämättömän fiksu, kuka lie opettnut sille noin hyvät käytöstavat.
...mitä tähän lisäämään...
Lauantaina ja sunnuntaina meillä olikin täällä hoitokoira Martta. Jalliksella ja Martalla oli tosi hauskaa yhdessä :) Käytiin kunnon lenkki Hyyppärän rinteissä ja notkoissa, muuten vietettiin ihan kotipäivää.
Sunnuntaina lastattiin Sinikkaan 6 koiraa ja kaksi muijaa ja hurautettiin Lohjalle treenaamaan maratoonareiden kanssa. Vietettiin oikein mukava ja leppoisa päivä hienossa pakkaskelissä ja mukavassa seurassa. Koirat tuli treenattua ja sen lisäksi seurusteltiin ja kahviteltiin. Olipa kivaa! Kiitos Mia, Päivi ja Anne-Maria! :) Kuvia löytyy täältä.
Meidän hienot paimenkoirat: Luna, Jallis, Karl, Kim, Sun, Peak, Spice, Piski ja Iita
Treenattiin hiukan erilaista "häkitystä" :)
Kenialaiset maratoonarit :)
Marraskuuta mennään jo kovaa vauhtia. Pimeys painaa päälle ja talvi kolkuttaa oven takana, mutta toistaiseksi kelit ovat jatkuneet mukavina. Työpäivinä viritellään pantoihin valot ja itselle otsalamppu ja taas mennään. Eiköhän tähän pimeyteen totu.
Iso-Valkeen syksyä käytiin katsomassa Satun ja Alin kanssa lauantaina. Makkaraa paistettiin tottakai ja kahvi maistui laavulla taas erityisen hyvältä. Joka kerta tuolla on yhtä kiva käydä!
Komea Ali, Jalliksen oma bodyguard
Paimennuskelit jatkuu edelleen. Ihan huippua. Treenaaminen on nyt niin pirun kivaa, kun on selkeä ajatus mitä on tekemässä koiran kanssa! Kun tietää mitä osaa haluaa työstää ja tietää miten sen tekee, treenit menee eteenpäin ja koira kehittyy koko ajan. Kun vielä tähän lisätään mukavat treenikaverit, niin resepti on valmis :)
Tänään kävin yksin treenaamssa pässipoikien kanssa. Otin Lunan hakemaan lampaita ja samalla palauttelin sitäkin likkaa hiukan ruotuun. Käskyjen noudattamiseen täsmällisyyttä, maahanmenoa, ajoa josta ei liuta flänkille jne. Lunakin tuntui hyvältä! Luulen että ensi kesänä hiukan voitais käydä kokeilemassa kisapellolla senkin kanssa. Kyllä paimennus on kivaa!
Jallis on treenannut edelleen flänkkejä vauhdista. Hyvin se ottaa käskyt ja ajaminen alkaa olla mukavan lipuvaa kun ei tarvitse käskeä koiraa turhaa maahan. Nyt tarvitsee taas jatkaa pidempiä kuljetuksia ilman käskytystä, koska Jallis alkaa odotella käskyjä liikaa. Haluan että se kuljettaa lampaita itsenäisesti ilman jatkuvaa ohjeistusta. Lisäksi ollaan puuhattu hiukan jakoja ja look backia, sunmuuta hauskaa :)
Aurinko paistoi tänään oikeastaan koko päivän ja pakko oli lähteä kameraa ulkoiluttamaan. Tässäpä näitä kuvatuksia:
Olisikohan aika vihdoinkin päivittää kurssikuulumiset?! Tosiaan, lokakuun puolivälin paikkeilla saimme jälleen Jalliksen kanssa kunnian osallistua huippukouluttaja Bobby Dalzielin kurssille. Hyvää kannattaa odottaa ja harmittamaan jäikin ainoastaan se, että yritin ajatella JÄRJELLÄ ja osallistuin vain kolmena päivänä. Olis pitänyt kuunnella sitä tunnetta vaan ;)
Mutta asiaan siis. Heinäkuussa Skotlannissa Jalliksen ogelmana oli se, ettei se halunnut tehdä muuta kuin flänkkäillä tai jököttää paikoillaan. Saimme siis hyvät neuvot ja kotiläksyt kuinka saada likka jälleen ajamaan hyvin. Ja sen se todella oppikin hienosti :) Sillä seuraamuksella, että luontaisesti flänkkäävän koiran flänkit katosivat tuhkana tuuleen ja Jalliksen pään sisälle muodostui ajokupla :D Jallis ajaa, ajaa ja ajaa, annoitpa minkä käskyn tahansa. Aina oli pakko käskeä koira ensin maahan, saadakseni sen flänkille. Samoin se sotki suuntakäskyjä, koska ei keskittynyt, vaikka ympyrällä varmasti osasi suunnat. Näiden asioiden kimppuun siis!
Bobby kokeili paria eri tapaa puhkoa kuplaa, ja kas kummaa, kun Jallis alkoikin reagoida hienosti :) Viimeisenä päivänä mentiinkin jo tosi pitkiä kuljetuksia ilman, että koiraa piti käskeä laisinkaan maahan tai pysäytellä muutenkaan! Nyt on taas kiva jatkaa treenejä, kun on saatu ohjeita eteenpäin! Ja mikä parasta, tällä kurssilla ei tarvinnut tapella maahanmenojen kanssa ;) Eli jotain ollaan opittu. Olisipa tuollainen kouluttaja lähempänä...
Muutenkin kurssipäivät oli todella mukavia! Meillä oli hyvä jengi koolla ja ilmapiiri oli rento. Toisten treenejä oli kiva seurata ja Bobbyn tarinoita kuunnellessa aika hurahti kuin siivillä! Ihmeesti tällainen kielitaidoton ihiminenkin alkaa pärjätä pikkuhiljaa kun sanasto tulee tutuksi, eikä tarvitse enää jännittää kun tietään jo kouluttajan tavat :)
Tässä joitain kuvia kurssilaisista, loput kuvat on albumissa kutsuttujen käyttäjien nähtävissä. Jos joku haluaa niitä enemmän katsella, niin laittakaa vaikka s-postia meikäläiselle niin heitän linkillä. tanja.vahtera@gmail.com
Wales
Päivi ja avustajakoira Rita
Rio
Karl
Leija
Mitähän muuta meille..?
Pumppasen häntä. Hännän kanssa on ollut huolia ja murheita. Muutama viikko on mennyt ihmetellessä hännän ajoittaisia "halvaus" oireita. Etenkin rankemman liikunnan myötä häntä meni veteläksi ja alkoi roikkua kuin hevosen häntä. Muita oireita ei ole ollut, eikä koira ole vaikuttanut kipeältä missään vaiheessa. Ainoastaan sellaisen ongelman tämä aiheutti, että tasapaino oli huonompi hännän ollessa pois pelistä. Eläinlääkäri tutki Lunan läpi pariinkin otteeseen, muttei mitään kipuiluja löytynyt. Nyt on kokeilussa pitkä kortisonikuuri "cauda equina" tyyppisiin oireisiin. Tällä hetkellä häntä on oikein hyvä, ja lenkilläkin sitä kannetaan jälleen ylpeästi rullalla, niinkuin kunnon bc:n kuuluukin ;) Toivotaan että tämä murhe olisi ohimenevää laatua! Jos tarve vaatii, vien Lunan tarkempiin tutkimuksiin, mutta nyt näyttää siis ihan hyvältä.
Meillä oli muutaman päivän ajan hoidossa Mikolan Nalle-koira. Hyvin sopeutui jätkä jälleen laumaelämään ja hienosti mun jengi otti hoitolaisen mukaan kuvioihin. Kyllä se neljäs koira menis ihan mukavasti joukon jatkona ;)
Syksyn valoa, aurinko lämmittää vielä...
Helmi on panostanut edelleen korppijahtiin ja Pumppasen väijytykseen. Virtaa on kuin pienessä kylässä. Käytiinpä eilen tekemässä vähän tokojuttujakin pitkästä aikaa. Vauhtia ja fiilistä on yllinkyllin, hauska Hellitäti!
