Luna mörköilee!

Meidän nuoremman neidin elämässä on menossa oikea mullistusten kausi! Elämä on aika-ajoin NIIN pelottavaa... Ensimmäisen juoksun loppumisesta on nyt noin 2 viikkoa. Viime viikon torstaina sattui ensimmäinen kauhistuttava asia, kun oltiin treenailemassa koulun kentällä. Leikittiin Lunan kanssa uudella hienolla Kongipallolla, ja meidän yli lensi pienkone matalalta. Ja siihen loppui leikki! Pallo putosi välittömästi suusta, ja likka ryömi mun jalkoihin... Eikä siinä vielä mitään olisikaan että säikähtää, mutta kävipä niin kurjasti, ettei Luna päässyt siitä pelottavasta asiasta yli, vaan luimisteli vaan mun jaloissa...

Toinen ikävä tapaus sattui maanantain tottistreeneissä koirien ollessa vielä autossa vuoroaan odottelemassa. Kentällä nimittäin ammuttiin starttipistoolilla muutama laukaus. Eipä ole Luna aiemmin niitä pelännyt, ollaan jopa leikitty kentällä laukausten aikana, (kaukana tosin) mutta nyt sainkin ottaa autosta hyvin pelokkaan, lähestulkoon toimintakyvyttömän koiran :( Tyydyin sitten ottamaan pari sivulletuloa "korvattoman" koirani kanssa, ja palkkasin pienestäkin oikeasta eleestä runsaalla makkaralla, ja vein takaisin autoon, joka tuntuu olevan turvapaikka... Alla kuva luimusta...

Ajattelinkin että neiti saa nyt selvitellä päässään pyörivää hullunmyllyä, ja kentällä käydään toistaiseksi tekemässä vaan pikaisia leikkejä... Katsellaan sitten tasoittako aika noita kummitteluja... Ja jos jollain viisaammalla on parempia ideoita jatkon varalle, niin kaikki on tervetulleita :)

Helmillä on nyt vuorostaan juoksut, mutta hän on ollut hyvinkin normaali, oma iloinen itsensä :) Maanantain tottisteluissakin se oli oikein mukavan oloinen, ja sama meno jatkui tänään koulun kentällä touhuillessa, intoa tuntuu riittävän vaikka muille jakaa, vielä kun pää pysyis jalkojen tahdissa ;)