Pohdintoja....

Voisin kirjoittaa tänne paimennusharrastuksen ympärillä pyörivästä piirileikistä. "Piiri pieni pyörii, lampaat siinä hyörii ja puh pah pelistä pois..."

Tai voisin kirjoittaa tänne siitä, miten huonosti paimennuskisat voikaan mennä. Siitä kuinka koira lähtee tolpalta lähetettäessä lentoon, kuuntelematta mitään, tai ottamatta vastaan ensimmäistäkään käskyä. Siitä kuinka kutsun koirani pois radalta ennen kun se ehtii liikauttamaan ensimmäistäkään lammasta.

Sitä en kuitenkaan tee, vaan tämän kaiken jälkeen, haluan kertoa kaikille, miten iloinen olen tuosta pienestä Pelle Pelottomastani, joka saa hetkessä esiin kokonaisen tunneskaalan. Tuo pieni keksijä ei anna mulle mitään ilmaiseksi, vaikka niin monet tuntuvat luulevankin. Koska minähän sain koiran, jolla on kaikki palaset luonnostaan. Jep jep. Mutta juuri tuon tytön takia ajauduin syvemmälle ja syvemmälle paimennusmaailmaan, eikä paluuta näy. Nyt haluan vain oppia lisää!

Epäonnistuneet suoritukset eivät tarkoita pettymyksiä, vaan uusia haasteita.

Meillä on parhaillaan menossa maailman parhaan kouluttajan Bobby Dalzielin kurssi. Olen kovin kovin iloinen, että saan olla mukana taas. Meidän kurssilla tunnelma on ollut katossa ja toistenkin onnistumisista on ollut helppoa olla iloinen :) Huominen vielä, eläköön hyvä yhteishenki!

Tarkemmin kurssin annista myöhemmin :)