Musta vuosi 2017

Vuosikatsauksen aika.
Vuosi 2017 on ollut hyvin, hyvin raskas. Luontoäiti on koetellut kovalla kädellä, vaikka tottakai paljon hyviä ja iloisiakin sattumuksia matkalle mahtuu.

Aloitetaan ensin niistä ikävistä asioista.

Kolme nuorta rakasta kasvattia lähti sateenkaarisillalle.
Ensin toukokuussa Ilon taistelu epilepsiaa vastaan päättyi ja Tanjan piti saatella alle 3-vuotias ystävänsä tähdeksi taivaalle :(

Overdo Kiri 18.7.2014-13.5.2017

Lokakuussa tuli minun aikani hyvästellä Pisa. Ei auttanut taistelu tuulimyllyjä vastaan epilepsian noustessa voimakkaampana pitkän rauhallisen kauden jälkeen. :(
Pisa sai elää täyttä elämää ja tehdä töitä koko kesän mielin määrin. Onnellisen pienen koiran oli aika lähteä, ja sydämestäni revittiin jälleen jättimäinen pala irti.

Overdo Karma 18.7.2014-7.10.2017

Vain kaksi kuukautta myöhemmin Luontoäiti vinkkasi taas sormeaan. Tällä kertaa kohteena oli Larin Piu. Piun kohtaloksi koitui aspergillus-sieni, joka oli tehnyt massiivista tuhoa nenä-ja otsaonkalossa. Oli jälleen aika päästää irti kasvatista, vain viiden ja puolen vuoden ikäisenä :( 

Overdo Wham 11.3.2012-7.12.2017 (kuva:Lari Tapola)

Nyt saa riittää, taivaassa on jo tarpeeksi upeita nuoria koiria paimentamassa pilvilampaita!

Sitten kirjataan niitä mukavampia sattumuksia toki myös :)

Epilepsiapeikosta huolimatta päätin ottaa riskin, ja astutin hyväkuntoisen Jampin vielä kertaalleen. Liian tuskaiselta tuntui ajatus, ettei mulle jäisi mitään muuta kuin hyviä muistoja Jampin jälkeläisistä, vaikka se  koira on upeinta mitä mulle on sattunut, enkä koskaan luultavasti tule yhtä hienoa koiraa enää saamaan.
Niinpä 7 hienoa pentusta (isänä upea Vallhunden Tom "Tauno") näki päivänvalon helmikuussa :) 5 tyttöä ja 2 poikaa. Kaikille löytyi mahtavat kodit ja sijoitukseen lähti ainut pitkäkarvainen, pelottavan paljon Pisaa muistuttava, iloinen ja avoin Tess :)

Vastasyntyneitä pötkylöitä :)

Munsun koira Tess ja isosisko Pippa (kuva:Johanna Maukonen)

Kesäkuussa tehtiin perinteinen retki Skotlantiin. Koirista mukana seikkaili tänä vuonna Manna, Villa, Piu, Valo ja Pyry. Treeniä ja upeita maisemia! 

Paimennuskisoja kierrettiin Mannan kanssa aktiivisesti pitkin kautta. Linjoihin tuli ryhtiä ja kauden aikana nähtiin parempia ja huonompia kokonaisuuksia. Saatiin paikat molempiin SM-kisoihin (SPKY ja SKL), mutta valitettavasti SPKY:n kisat jäi väliin Mannan ontuessa. Harmitti, mutta minkä näille voi.
SKL SM-kisoihin sentään päästiin, treenaamatta, suoraan sairaslomalta, tai oikeammin hiukan kesken sitä.
Kisalampaat oli erittäin haastavia, mittasivat koiraa joka metrin ajan radasta. Kysyi kanttia kohdata nämä lampaat, mutta ihmeesti suorimme tiemme finaaliin. Ikinä ennen en ollut tehnyt isoa jakoa kisoissa, mutta niin vain onnistuimme!
Manna lopulta SM 3 puolikuntoisen, aika typsy!

Lisäksi kauden päätavoite tuli täyteen, kun sain vuoden viimeisissä kisoissa sekä Jampille, että Mannalle viimeiset ykköstulokset, joten molemmista tuli Paimennusvalioita :) No okei, näytelmätuloksia vaille vielä, mutta koitellaan niitä sitten ensi vuonna.

Mitähän muuta meille kuuluu..? Ainakin Villa on kasvanut ja kait jollain lailla aikuistunutkin. Opetellut elämää ja työntekoa, treenannut ja hankkinut kokemuksia. Nätti likka siitä on kasvanut.

Kaikki koirat voi tällä hetkellä hyvin. Luna on sisukas mummu, tekee edelleen pisimmät lenkit ja pärjäilee selkänsä kanssa. Jallis on oma hassu itsensä, vaikkakin kuuluu nimellisesti nykyisin eläkeläiskaartiin.

Kissojen kanssa on ollut monenmoisia käänteitä, Kita on jo välillä julistettu kadonneeksi, sen oltua melkein 3kk teillä tietämättömillä. Muina katteina se kuitenkin palasi kotiin :)
Ansan ja Kitan seuraan liittyi marraskuussa pieni musta Mörkö. Nyt on Mannalan kattikiintiö täynnä!

Näin meillä vuosi 2017 on vierähtänyt loppusuoralle. Kovasti haaveilen että ensi vuosi on seesteisempi, eikä viikatemies vierailisi yhtä taajaan.

Mukavaa joulun odotusta!