TÖMPS!

Jysähdettiin maanpinnalle kunnon iskulla!

Tänään siis tokokoe Lunan kanssa Liedossa, TSAU:n hallissa. Ilmottautumistiedoissa jo luki, että ulkona saattaa olla agilitytreenit. Ois voinu tietysti harkita uudestaankin, että ilmoittaako sinne Lunan kaltaista koiraa vai ei... No, mitään vastaavaa en osannut odottaa, enkä pelätä. Kokeen kulku oli enemmän kuin hämmentävä. Tuomari oli tiukka Kari Kielo, jolta jokainen piste piti ansaita ihan oikeasti.

Koe alkoi tietysti paikkamakuulla. Luna oli kehään mennessä "täyttä ymmärrystä vailla" -tilassa. Meni kuitenkin nopeasti käskystä maahan, mutta välittömästi kun käänsin selkäni, niin se nousi seisten haistelemaan maata. Hain siis rekun pois. (ja kiroilin mielessäni)

Sitten pienen tauon jälkeen seuraamiseen. Lunalla oli kierroksia paljon. Tai miten sen nyt sanois. Tässä vaiheessa kai sopivasti. Ihan mielettömän hyvää seuraamista, parempaa kuin Lunalta ikinä koskaan milloinkaan!!!

Liikkeestä istumiseen mennessä meinas tulla ensimmäinen pinksadus. Kierrokset jossain fääreissä, ja liikkeelle lähtiessä Luna haukahti! Ei hitto. Siitä sitten sikahyvä seuraaminen, nopea istuminen ja ihan bueno loppu.

Koitin koota koiran luoksetulopaikalle. Sain sen jonkinlaiseen kuosiin, ja taas hyvin maahan. Jätin, ja loppu samoin kuin paikkamakuussa! WTF! Jatkoin kuitenkin kävelyä ja kutsuttaessa Luna oli kääntynyt poikittain haistelemaan. Siitä sitten luoksetulo. Sellanen diibadaaba. Ei ollu fiilikset ihan korkeella. Seisominen valui, maahanmeno nopea.

Sitten ruutuun. Meijän vahva liike. Koko homma sujui täydellisesti! Ja ihan ansaittu kymppi, josta yleisö tietysti taputtaa. Ja mitä tekee Luna? Syöksyy räyhäten täysillä kohti yleisöä. Onneksi oli kehänauhan sijasta lauta-aita. Luulen et se olis käyny nappaamassa kiinni johonkin. Aikamoinen kokoaminen oli itsessä tän episodin jälkeen.

Voi sitten vaan kuvitella minkälaiset oli noudot. Hyppynoudossa kapula tuli kunnolla tapporavistettua komeilla ääniefekteillä. Metallinouto oli siedettävä, murahti vaan vähän tarttuessa. Tämän jälkeen taas valmiina syöksymään... Tunnarista tehtiin toki tulitikkuja. No jos oikein harrastaa positiivista ajattelua, niin toi se sentään oman palikan. Vaikka nostikin ensin väärää.

Kakeihin kokosi hyvin itsensä. Jäi ok, ekalla käskyllä nytkähti vaan kun piti nousta, toisella nousi istumaan, vaikka olis pitänyt seistä. Seuraavaksi S-I vaihto. Istui valmiiksi siis. Loput vaihdot teki ihan ok. Saatiin nolla.

Kokonaisvaikutus pisteitä tuomari mietti pitkään ja hartaasti. Sanoi että "mielenkiintoinen tapaus". Koska karkasi kerran totaalisesti hallinnasta, ja muutenkin siinä ja siinä, saatiin kuitenkin viis pinnaa. Ihme ettei antanut mulle jotain keltasta tai punasta korttia.

Olo on kuin puulla päähän lyöty. Kehästä tullessa hävetti niin maan perusteellisesti, teki mieli mennä kulman taakse ravistelemaan koira. Olis tehny mieli itkeä. Ei ne pisteet, vaan tollanen ihan mielipuolinen käytös. Vein kuitenkin rekun autoon ja ajelin kotiinpäin. Matkalla soittelin terapiapuheluita, vein koirat metsään juoksemaan ja aloin miettimään taputuskoulutusta ja yleistä hallintaa parantavia treenejä. Että näin. V***ttaa.

Luna elää nyt jotain ihme vaihetta. Se on piristynyt ihan hirmuisesti steriloinnin myötä. Ja saanut mielettömästi itseluottamusta paimennuksesta. Se ei itsekkään tunnu tietävän mikä se on. Enkä mä osaa käyttää uutta Lunaa vielä. Mutta ei auta itku markkinoilla. Töihin on ruvettava. Luulen kyllä että UusiLuna kestää tätänykyä kukkahatuttomat treenitkin tietyissä tilanteissa.