Talvea odotellaan epätoivoisesti edelleen. Tammikuu on jo pitkällä, eikä lumesta ole ollut toivoakaan. Mutaa, kuraa, liejua, märkää, rapaa ja roiskeita, niistä on tämä talvi tehty.
Tänään vihdoin ja viimein mittari näyttää miinusta, peräti neljän asteen verran. Ja hei, ei tullut kuratassujen jälkiä sisälle aamu-ulkoilun jälkeen :)
Mä en ole ennen tiedostanutkaan asiaa nimeltä kaamosväsymys. Nyt sellainenkin tuli tutuksi, kun marraskuuta on kestänyt jo kolme kuukautta. Joulukuu meni ihan koomaillessa, unta olis riittänyt karhun talviunien verran. Lenkit tehtiin pakon edessä, vaikka on noi mun tytöt niin kultaisia, että mieluusti ne myös käpertyy sohvalle horrostamaan mun kanssa :) Noh, joskos tämä nyt tästä helpottais?!
Käytiin joulukuun 27.pv Jalliksen kanssa Talvion vastaanotolla ihmettelemässä löytyykö jumeille jotain isompaa syytä. Jallis on aina ollut äärimmäisen elastinen koira, mutta nyt oli monta kuukautta mennyt niin, että oli jumissa sieltä ja täältä ja eniten heijastui vasempaan takajalkaan. Varsinkin paimennus kipeytti jalan kovasti.
Siellä sitten tutkittiin ja hutkittiin. Otettiin röntgenit, ultrat ja EMG:t. Vasemman lonkan alueella oli reaktioita EMG:llä katsottaessa. Mitään ei onneksi ollut "rikki", kaikki näytti kuvissa varsin hyvältä, ja taas kerran Jalliksen lonkatkin todettiin tosi hienoiksi. Jokohan kolmet lonkkakuvat riittäis? ;)
Talvion tuomio oli hermotulehdus. (Saattaa olla vaikka punkin aiheuttama). Lääkkeitä tuli apteekillinen ja ainakin nyt meno näyttää paaaljon paremmalta ja Jallis viirottaa vanhaan tapaan :) Toivotaan että tila olis pysyvää laatua! Paimennushan sen sitten vasta paremmin kertoo, mutta sitä saadaan odotella, pitäköön nyt kunnon tauon.
Käytiin joulukuun 27.pv Jalliksen kanssa Talvion vastaanotolla ihmettelemässä löytyykö jumeille jotain isompaa syytä. Jallis on aina ollut äärimmäisen elastinen koira, mutta nyt oli monta kuukautta mennyt niin, että oli jumissa sieltä ja täältä ja eniten heijastui vasempaan takajalkaan. Varsinkin paimennus kipeytti jalan kovasti.
Siellä sitten tutkittiin ja hutkittiin. Otettiin röntgenit, ultrat ja EMG:t. Vasemman lonkan alueella oli reaktioita EMG:llä katsottaessa. Mitään ei onneksi ollut "rikki", kaikki näytti kuvissa varsin hyvältä, ja taas kerran Jalliksen lonkatkin todettiin tosi hienoiksi. Jokohan kolmet lonkkakuvat riittäis? ;)
Talvion tuomio oli hermotulehdus. (Saattaa olla vaikka punkin aiheuttama). Lääkkeitä tuli apteekillinen ja ainakin nyt meno näyttää paaaljon paremmalta ja Jallis viirottaa vanhaan tapaan :) Toivotaan että tila olis pysyvää laatua! Paimennushan sen sitten vasta paremmin kertoo, mutta sitä saadaan odotella, pitäköön nyt kunnon tauon.
Mitähän muuta? Sinikka (meijän pyörillä kulkeva koirankoppi) sai osumaa taas, tällä kertaa sen verran kohtalokkaasti, että joudumme suuntaamaan katseemme koppikauppaan. Ans kattoo. Jänskää. Niin paljon retkiä ja reissuja on Sinikan kanssa taivallettu...
Mannastiina on treenaillut muutaman kerran harvakseltaan ja tuntuu olevan aika kivassa tilassa. Kevättä odotan mielenkiinnolla, vaikka toivoisin ensin sen talven tulevaksi.
Aijuu, ja vuosikin vaihtui. Kuuluuko laittaa tavotteita tälle vuodelle?
Jos, niin Helmin tavoitteet:
Paljon ulkoilua, paljon sohvalla kainalossa makoilua, paljon korppijahtia, (paljon ruokaa...), namitemppuja sillontällön, toivottavasti terveyttä runsain määrin.
Lunan tavoitteet:
Pitää kroppa edelleen liikuntakunnossa, juosta paljon, jäljestää pupuja ja peuroja, olla siveyspoliisina, paljon nameja, pikkuisen paratottista ja parapaimennusta.
Jalliksen tavoitteet: kroppa kuosiin, paljon liikettä, paljon paimennusta mahdollisimman keveillä lampailla, jos hyvä fiilis niin kisaillaankin jossain, pentuproggis?
Mannan tavoitteet:
Liikkua, liikkua, liikkua! Treenata paljon paimennusta, opetella lisää oikeiden töiden kautta, kisata mahdollisuuksien mukaan, käydä Skotlannissa, oppia paljon!
Siinähän niitä! Hyvää tätä vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti