Ja sitten tuli Villa ja SM-3 titteli :)

Paketti Belgiasta

Tiesittekö että nettishoppailu on helppoa ja hauskaa? Niin siinä sitten kävi eräänä kauniina kesäpäivänä, että klikkasin koiranpennun ostoskoriin.
Ja koska ystäväpiiriini kuuluu ihanan yllytyshulluja ja hetkessä eläviä ihmisiä, niin saipa mun pieni hankintani seuraakin matkalleen.

Enpä tiedä mikä etiäinen tämä Villan hankinta oli, sillä kun kuulin Gipsyn astutuksesta, mulle tuli semmoinen "pakko saada"-olo. Pistin kasvattajalle viestiä, että jos sieltä syntyy narttupentuja, niin olisin kiinnostunut. Tässä vaiheessa ei ollut vielä tietoa Pisan sairastumisesta ja itsekin pidin koiramäärän lisäämistä hulluna ajatuksena.
Pennut syntyivät ja mulle luvattiin pentu. Ja kuka olisi osannut arvatakaan, miten täydelliseen saumaan tämä pieni rusoposki tulikaan :) Mun laastarikoira, josta piti tulla Hilla, mutta karvamäärän perusteella siitä tulikin Villa. "Painaa villasella" sai ihan uuden merkityksen.

Koska Pisan sairastumisen myötä monen muunkin ihmisen tulevaisuudensuunnitelmat romuttuivat, niinpä käännettiin katseet eteenpäin. Belgiasta Suomeen lensi siis myös Villan veli Loimu (RR Flash) ja puolisisko Clara (RR Clara).

Villa 8vko 

Söpöyden multihuipentuma :)

 Villa asteli häntä pystyssä meidän elämään. Se on reipas ja rohkea, mutta samalla jotenkin pikkuvanha  ja järkevä. Se lukee hyvin muita koiria ja tilanteita. Huomioi kaiken uuden ja puree kuin piru! Aivan hirmu hauska pakkaus.

Timangi jos toinenkin

Ihana leikkitäti Pisa

Villa on päässyt kisa- ja työreissuille turistiksi, metsäreissuille ja shoppailemaan. Se on nähnyt töissä lampaita ja hevosia ja hirmuisen määrän mukavia ihmisiä :) Se opiskelee elämää meidän laumassa ja tapaa turvallisia tuttuja koiria. Ohessa se harjoittelee luoksetuloa ja muita arkielämän tarpeellisia taitoja.
Hiki on melkein tullut lukiessa harrastuskoirien pentublogeja, elämä on alusta alkaen tekniikkatreeniä/ kehonhallintaa/ palkkausta/ kokemuksia toistensa perään.
Meidän elämä on verrattain tylsää, mutta toisaalta luonnon keskellä asuminen tarjoaa pennulle päivittäisen Puuhamaa-kokemuksen :)

Le Grande Turismo. 

Opintomatkalla

Veljen tiluksia ihmettelemässä

Pikkukyttä 11vko

Koko jengi

Sitten vielä ne SM-kilpailut :)
Suomen Kennelliiton alaiset ensimmäiset paimennuksen SM-kilpailut järjestettiin 3.-4.9 Somerolla.
Tästä nousi aika kovaakin polemiikkia, kun Suomen Paimenkoirayhdistys on toiminut kisajärjestäjänä iankaikkisesti, amen.
Näiden kilpailujen ei siis millään lailla ole/ollut tarkoitus kumota tuhatvuotista ( :D)  historiaa, tai nostaa toista kilpailua toisen yläpuolle.
Voi kunpa jonain päivänä ihmiset pystyisivät puhaltamaan yhteen hiileen ja jopa iloita toisten puolesta.
Niin tai näin, tarjolla oli huikean iso rata lauantaille ja siitä 15 parasta isolle tuplahakuradalle. Eli ihan kunnolla mitattiin koirien ja ohjaajien taitoja.
Kopioin tähän nyt mun FB:n puolella olleen "Nobel-puheen", kun en jaksa uudelleen rustata.

"Tiiättekö.

Nyt on takki aika tyhjä.

Lukuisten ja lukuisten pettymysten jälkeen viikonlopun kisojen tavoite oli päästä tekemään oman näköiset suoritukset molempien koirien kanssa.

Eilisen karsintakisan jälkeen olin valtavan tyytyväinen kun sain pidettyä paletin koossa ja ohjattua ajot kelvollisesti. Itsehän tietysti söhläsin lopputöissä sen verran, ettei kokonaisuudesta isoja pisteitä kertynyt, mutta olin hirmu onnellinen kun pitkästä aikaa koin, että me pystytään, mä ja mun tytöt.

Tänään sitten tuplahakufinaali, jota en osannut jännittää muilta osin, kuin että ehtiikö ennusteen ukkoset sabotoimaan meidän osallistumisen. Ei ehtinyt :) :)

Manna leikkasi ekan kaaren lopussa (haku n.500m?), jostain syystä se tuntui tänään olevan enemmän sääntö kuin poikkeus koirakoilla.
Ekalla käskyllä lähti hienosti hakemaan toista laumaa, mutta jouduin pysäyttämään ja ohjaamaan, ettei olis leikannut tätäkin. Onneksi otti ohjauksen hyvin!
Ajo Mannamaista, tykkäsi kun lauma oli hiukan tahmeahko. Sössin itse kakkosportin totaalisesti.
Jaossa skippasin sortteerauksen ja tein pelkän halkaisun ja tietoisesti lahjoitin tässäkin 10p ilman yrittämistä. Häkillä yksi turha moovi maksoi jokusen pisteen.
Yhtä kaikki: valtavan helpottunut ja onnellinen olo kun saatiin vaikeahko rata läpi!

Jalliksen kanssa odotuksia ei ollut. Sen ei pitänyt edes irrottaa ekasta laumasta, joten pessimistinä tolpalle, toivoen että se hakee ekan lauman kuitenkin kaukaa. Ja hakihan se! Samassa kohtaa leikkasi kuin Manna. Siitä viis, se toi lampaat, taisipa ottaa jotain käskyjäkin tuonnissa.
Kääntöpaikalla se jäi fiilistelmään hakuportteja, ja pysähtyi täydelliseen paikkaan. Pieni ohjaus, stoppi ja napakka "KÄÄNNY!". Mitä tekee rouvaskoira? Lähtee ekalla käskyllä kuin nappi housuista ja selvittää haastavan kakkoshaun kuin tyhjää vaan :o

Tässä kohtaa sisäinen kilpailijani päättää yrittää. Tahmeaa on, mutta me yritetään niin että suu kuivaa kannustamisesta. Eka porteista niukasti alta, koska rouvaskoira _tietää ja tuntee_ portit. Ei pysty. Kakkosporteilla rouvaskoira tekee omat ratkaisunsa, koska osaa itse paremmin. Ikuisuudelta tuntuva ajo-osuus saadaan rämmittyä lopulta ja lauman sortteeraus sujuu mukavasti.
Saadaan 4 valittua erilleen ja sukkelasti häkkiin.

Voi onni ja ilo! Me tehtiin se! Ja mitä vielä, molemilla koirilla :):)
Mannan pisteet riitti sijalle 5 ja Jalliksen sijalle 3.
Uskon että Mannan kanssa olisi ollut rahkeita parempaankin, mutta pelkäsin niin kovasti pettymystä, että laitoin riman niin alas, että varmasti onnistutaan.
Nyt me huokaistaan. Tää kausi on ollut henkisesti raskas. Pisan sairastuminen vei loppukaudelta fiiliksen ja hetkellisesti koko harrastukselta pohjan. Tähän onnistumiseen on hyvä hetkeksi jäädä leijailemaan. 
Kiitos kaikille onnitteluista ja mukana kulkemisesta hyvässä ja pahassa! "

Hymy herkässä :)

SM-16 mitalistit

Onnea Marika Klossner ja Wenja SM-16 tittelistä ja Heikki Mäkiselle Scottin kanssa hopeasta!

Loppuun vielä pari kuvaa meijän touhuista :) Elämä on laiffii!