Kesäkauden kuulumiset

Heipä hei!
Meidän lauma on jatkanut aktiivista eloaan, vaikka blogi horrostaakin. Koitan tehdä pienen päivityksen puhelimen kanssa, kun kaikki kuvatkin tuntuu nykyisin olevan siellä 🙂
Kesäkauteen mahtui töiden lisäksi muun muassa Skotlanninreissu, paljon treeniä ja kisoja. Vielä olisi muutama koitos jäljellä ja sitten kausi on ohi.
Manna on tehnyt tasaista työtä, se on kyllä luotettava kumppani omine heikkouksineenkin.  Ollaan kerätty pisteet niin maajoukkuekarsintoihin, kuin SM kisoihinkin. Töissä olen käyttänyt nuorempia koiria sina kun mahdollista, niin on Mannan kroppa kestänyt paremmin.

Villa kävi juoksemassa muutaman kakkosluokan radan. Ajelin ne tolpalta, kuten kolmosessa. Kettunen alkaa taipua ja sen kanssa on ollut mukava harjoitella kisaamista. Rutiiniahan se tarvitsee, kun on niin kaikkeen reagoiva.
SPKY:n perusrata saatiin myös suoritettua.
Sen lisäksi Villa on joutunut tekemään paljon töitä, kun olen säästellyt Mannaa.

Muumipieni on harjoitellut oppimista. Se on maailman kiltein ja suloisin pieni koira. Muumin kompastuskiveksi on koitunut sen valtava ohjaajaherkkyys, joka tekee treenaamisesta haastavaa. Sillä on paljon hyviä juttuja lampailla, mutta kouluttaminen on jäänyt edelleen kovin vähäiseksi.
Mutta kokemuksia, kokemuksia. Katsotaan kuinka paljon me opitaan toisiltamme.

Nala on asustellut meillä lähes koko kesän treenaten ja töitä harjoitellen.
Olin enemmän kuin onnekas, sillä Merjan kanssa tehtiin Nalasta tämmöinen yhteishuoltajuuslapsi 😍
Nala on koira, joka sopii käteeni paremmin kuin hyvin. Täysin periksiantamaton, superintensiivinen, nopea, vahva.
Nalan kanssa on käyty tekemässä nyt SPKY:n perusrata ja kennelliiton ykkösluokka. Mulla on vahva usko että Nalasta saan itselleni kelpo kisakoiran isompiinkin koitoksiin, sikälimikäli voitan kädenväännön sen kanssa. Ollaan molemmat aika sitkeää laatua.
Lisäksi Nalan varalle on pentuesuunnitelmia.

Mummot Luna ja Jallis viettää aktiivista eläkeläiseloa. Lunan kanssa mennään päivä kerrallaan, välillä on enemmän vaivoja, välillä askel on hyvinkin kevyt.
Jallis on onneksi edelleen huippukuntoinen, vaikka täyttää ihan kohta jo 11v. Se on tehnyt pieniä työhommia ja auttanut treeneissä. Kaiken se tekee edelleen täydellä sydämellä.

Joitain kuvia vielä matkan varrelta.

Maailma mallillaan, koirakaruselli jatkaa pyörimistään 🙂