Odotettuja vieraita :)

Viime viikonloppuna saatiin kauan odotettuja vieraita Tampereelta, kun Tanja laumoineen tuli käymään :) Juhannuksena oltiin viimeksi nähty, Enne-kelpien ollessa vielä pikkuinen pallero. Pikkuinen Enne oli edelleen, mutta pallerosta oli kehittynyt hieno sähikäinen! Peppi on hienossa kunnossa ja meidän kohtaaminen oli jälleen kovin tuttavallinen :) Oikea sylikoira! Miinakin on toipumassa operaatiostaan ja sai jo osallistua lenkkeihin, vaikkakin joutui kulkemaan hihnassa. Toivotaan että ensi kerralla sekin saisi kirmata villin lauman mukana!

Jallis ja Enne-paita ja peppu, nahkiaisilla meni lujaa! Ilman noita isompia poliiseja nämä kaksi olisivat erottamattomat :D Jallis saa pitää edelleen "Pentu"-nimensä, on se niin uskomattoman kakara.

Virallinen pönötyskuva. Luna, Jallis, Helmi, Miina, Enne, Peppi

Hirmuisen suuret kiitokset kaimalle vierailusta! Oli niin kiva höpötellä taas ajan kanssa, otetaan mahdollisimman pian uusiks :) Kuvia.

Talvi on tullut ihan oikeasti, ja meidän lauma on tehnyt kunnon lenkkejä joka päivä. Voi että mä tykkään näistä talvisista maisemista. Ja koiratkin nauttii, kun lunta ei kuitenkaan ole vielä liikaa liikkumista rajoittamassa. Jalliksella on bisneksiä, kun "myyriä" pitää kaivaa lumen alta. Eihän se oikeasti sieltä mitään löydä, mutta kivaa sillä on. Lunta se taitaa tosin syödä siinä hommassa litroittain... Luna jäljestää jäniksen-, ketun-, peuran- jne. jälkiä ihan hurmoksessa. Se on sellainen nenäeläin. Ja Helmi yrittää sählätä molempien välillä :D

Kadonnut tokofiiliskin on hieman nostamassa päätään paimennuskauden päätyttyä. Parina iltana ollaan tehty sisällä pikkujuttuja kapulanpitelystä kaukokäskyihin. Josko se tästä ;)

Tomppa pappaheppa muutti maanantaina mun työpaikan talliin. Yksinelo vaihtui kymmeneen kaveriin. :)

Hulluttelukuvia

Tyttöjen hauskanpidosta löytyy paljon uusia kuvia täältä :)

Hyvä meijjän tiimi! Kuvan otti Tapio, kiitos!

SPKY:n perusrata

Paimennuskisakausi sai tänään hienon päätöksen, kun käytiin Ruotsinkylässä suorittamassa Suomen Paimenkoirayhdistyksen perusradat molempien tyttöjen kanssa. Tuomareina Nilla Salonen ja Pirjo Koivu. Keli asetti suorituksiin omat haasteensa. Pellolla oli lunta paikkapaikoin polven alle saakka, ja lisää tuli taivaalta poikittain kovan tuulen saattelemana. Lisäksi pakkasta oli kymmenisen astetta! Mutta onneksi me ei pienestä hätkähdetä :) Toppavaatteet päälle, ja tuulta päin.

Luna suoritti oman osuutensa ensin. Hakukaari oli ihan hyvä, sellaista perus Lunaa. Tuomarien mielestä vähän laaja, mutta itse olen tyytyväinen. Nostossa meni ikuisuus, kun lampaat päättivät jäädä seurustelemaan Joskin kanssa tolpalle. Lunahan ei ketään pakota, vaan pyytelee kauniisti: "rouvat on hyvät, ja kävevät sitten kun tee on juotu...". Onneksi tee loppui, ja tädit suvaitsivat lähteä liikkeelle :) Loppu sujui ihan hyvin. Peruskuljetus on Lunan lempparia, siinä ei mitään ihmeitä. Lumessa kävely kysyi ohjaajan kuntoa, mutta onneksi koiralla on parempi kunto. Vapaakuljetus sujui myös ilman kommervenkkejä. Lampaan kiinniotto oli ihan jees. Tädit olivat hyviä pyydystää, ja Luna hoiteli oman puolensa. Sitten häkille, jonne lampaat kipittivät kiltisti. Jäin odottamaan tuomarin lupaa laittaa koira häkkiin, mutta se olisikin kuulunut laittaa sinne heti lampaiden perässä. (tästä ei kuitenkaan sanktioita...) Kun avasin oven päästääkseni Lunan häkin "kaulaan", yksi uuhi tulikin ryminällä vastaan. Oli lähdössä jo pois. Luna tiukasti maahan, ja siinähän olivat hetken yhdessä häkin kapeimmassa osassa. Mutta likka hallitsi hermonsa, jee! Loppu sujuikin sitten hyvin. Poispäinkuljetus meni jotenkuten. Ainakin Lunsku sai lampaat hyvin liikeelle. Olen oikein tyytyväinen Pumppaseen!

Sitten Jallis. Hakukaari oli kivan mallinen, mutta stoppas jo ennen tasapainoa, josta piti korjata. Tuomareiden mielestä kaari oli laajan puoleinen, mutta tähänkin olin itse ihan tyytyväinen. Jallis pitää kyllä lampaita silmällä kaarellakin, joten ei hukkaa niitä. Nosto oli kai ihan ok, reipas tosin. Tuonti oli banaania vedon suuntaan, ja turhan vauhdikaskin. Peruskuljetus on Jalliksen mielestä ihan boooooring. Miksi pitää lampaita mulle, kun vois ajaa poispäinkin? Mutta porteista mentiin jonossa, jarruteltava oli koiraa pitkin matkaa. Vapaakuljetusta mentiin Batman-viitta hulmuten. Kivaa sanoo Jallis! Lampaan kiinniotto oli helppoa, mutta enemmän aktiivisuutta olis koiralta kai toivottu. Mutta kyllä koira osansa teki, ja porukka pysyi läjässä. Sitten häkitys, siinä ei ihmeempiä. Mitä nyt Jalliksen kiertäessä taakse, yksi uuhista painoi häkistä läpi, kun yksi osista antoi myöden. Mun mielestä ei johtunut koirasta. Poispäin kuljetus meni vauhdikkaasti. Kyllähän Jamppa ajaa, mutkaista tietä tuntemattomaan! :D Hyvä hyvä Nahkiainen!

Neljä koiraa oli koittamassa perusrataa ja kaikki tekivät kerralla hyväksytyn suorituksen. Onnea Päivi ja Iita, sekä Joski ja Tauno! Hyvä me!!! Loistava fiilis, kun kaikki saivat haluamansa tuloksen!

Nillan lampaat olivat tosi kivoja ja keveitä liikutella, joten taas saatiin yksi hyvä kokemus lisää tyttöjen kanssa. Tästä on hyvä jatkaa! Nyt Jallis menee remonttiin. Sille pitää vaihtaa ainakin jarrulevyt ja -palat, sekä käsijarruvaijeri pitää kiristää. Muuten jatkamme harjoituksia kelien salliessa, ensi vuoden haasteet mielessä. Tämä kausi on ollut ihan mielettömän hieno! :)

Taskuraketista Gk VallH 21.11.10

Lauantaiaamuna varhain starttasimme kahden naisen ja kolmen bc:n voimin kohti uusia haasteita. Suuntana Ruotsi ja paimennuskilpailut. Jallis ja Iita starttasivat VP luokassa, jossa on mahdollisuus saada Godkänd Vallhund tunnus. Se vastaa tarkoitukseltaan Suomen perusrataa. Rata on sama kuin täällä SKL:n kisoissa ajettava 1lk:n rata, ja hyväksyttyyn tulokseen pisteitä on saatava vähintään 50/100, eikä mikään osa-alue saa mennä nollille.

Kisapaikan lampaat olivat varsin kevyesti liikkuvia turkislampaita ja varsinkin meidän pikkutytöt olivat uusien haasteiden edessä, sillä olemme treenanneet vain raskaiden texelkaritsoiden kanssa viimeajat. Vauhtia siis luvassa...

...ja sitähän sitten tosiaan riitti! :D Jalliksen hakukaari hirvitti etukäteen kovasti. Lampaita pidettiin tolpalla kolmen ihmisen ja kolmen koiran avulla. Varikko veti lampaita magneetin lailla puoleensa vasemmalla. Siellä puolella oli kaksi koirakkoa pitämässä, oikealla yksi. Päätin sitten pitkän pähkäilyn jälkeen laittaa Jalliksen hakuun oikealta, silläkin riskillä, että se voi lyödä reippaasti yli tasapainosta. Mutta näin ei tällä kertaa käynyt, vaan likka totteli maahan-käskyä ja pysähtyi täydelliseen kohtaan :) Sitten me kiidettiinkin rataa ennätysvauhdilla. Tyylipisteitä meidän suorituksesta ei jaeltu tällä(kään) kertaa. Meno oli kutakuinkin "maahan-täysillä-maahan-täysillä-maahan...jne". Mutta luojankiitos Jallis tottelee maahankäskyä ;) Häkitys meni kutakuinkin hyvin, häkin ovella meni tovi aikaa. Häkistä ulosotto sujui hyvin. Huhhuh sanon minä! Mutta läpi päästiin ja vieläpä vallan asiallisilla pisteilläkin!

Kaikki pisteet:

• Hakukaari 20/20
• Nosto 8/10
• Kuljetus ohjaajalle: 14/20
• Poispäinajo: 5/10
• Kuljetus: 15/20
• Häkitys: 8/10
• Häkistä ulosotto: 10/10

Yhteesä siis 80/100p, tuomarina Isi Aves

Tuomarin kommentit: Intensiv, ngt vid, lydig, bra samarbete förare & hund.

Iita suoriutui omasta osuudestaan myös kunnialla ja ansaitsi myös Godkänd Vallhund tunnuksensa :) Ville ahkeroi IK-1 luokassa upean radan ja sijoittui toiseksi. Hienoa työtä Päivin molemmilla koirilla, onnittelut vielä tätäkin kautta!

Meidän hienot raketit mitaleineen :)

Ville ei innostunut poseeraamisesta... Mutta kyllähän koko joukkue piti samaan kuvaan saada.

Kisojen jälkeen meillä oli ylimääräistä aikaa laivan lähtöä odotellessa. Käytiin sitten city kävelyllä koirien kanssa ihailemassa kauppojen näyteikkunoita. Ei voi kuin ihmetellä miten hienosti meidän maalaiskoirat kaupungilla osasivat käyttäytyä, taluttajista ei sitten puhutakaan mitään... ;)

Fiiliksiä kotimatkalta :) Iitan mielestä hytti oli loistava paikka treenata ketteryyttä.

Reissu oli erittäin onnistunut ja mukava, seura oli loistavaa ja meidän koirat olivat huolettomia retkikoiria. Eipä tiedä vaikka allekirjoittanut seilailis vielä toistekin naapurimaahan koiraurheilemaan :D Kiitos Päivi, oli kivaa!

Pysy aina pikkuveljenä... älä koskaan miehisty...♪♪♪

Niin paljon on ehtinyt tapahtumaan viimeisen kirjoituksen jälkeen, vaan puoliakaan en taida enää muistaa. Siispä aloitetaan tuoreimmasta ;)

Viikonloppua vietettiin mukavissa merkeissä, kun Eeva ja Lunan pikkuveli Ässä saapuivat tänne meidän vieraaksi. Isosisko itse tosin ei ollut järin ilahtunut treffeistä. Luna tietää, että pikkuveljet voi olla tosi rasittavia, eihän ne ees ymmärrä mitään tyttöjen juttuja. Lauantaipäivää vietettiin Päivin luona paimennuksen merkeissä. Todella tehokas ja mukava päivä! Kaikki koirat tuli treenattua kunnolla. Kiitos Päivi taas kerran opastuksesta!

Komea nuorimies Hakukaaren Nili 1,5v

Sunnutaina lähdettiin heti aamusta esittelemään yhtä meidän lempparipaikoista Eevalle ja Ässälle, eli Iso-Valkeelle. Aurinkokin pilkahteli meille välillä :) Koirat juoksivat niin että metsä rytisi, ja varsinkin Jallis näytti nauttivan suunnattomasti Ässän juoksutuksesta. Koirien mielestä olis ihan hyvin vielä voinut mennä uimaan, pakko oli niitä pöhköjä vähän väliä komentaa pois järvestä!

Saadaanks me mennä uimaan? Saadaanhan?!

Laavulla sitten tietysti makkaranpaistoa ja kahvia. Sillä aikaa koirat viihdyttivät itseään keppileikeillä ja Jallis kiipeili laavun katolla. On se Iso-Valkee joka kerta yhtä ihana paikka. Ja rauhallinen. Tällä kertaa tosin nähtiin polulla kaksi muutakin ihmistä, jotka Helmi ilmaisi meille komealla ulinahaukullaan...

Komea lauma pakollisessa posetuskuvassa

Kiitos Eevalle ja Ässälle vierailusta, otetaan uusiks!

Sitten Helmatti uutisia:

Janita piipahti täällä pikaisesti Kasperin kanssa pari viikkoa sitten :) Olipa kiva nähdä aikuistunutta hulivilipoikaa! Ihana sekoitus Helmiä ja Mattia.

Kasper

JA SOKERINA POHJALLA:

Anne ja Matti Jr suorittivat BH-kokeen hyväksytysti 30.10!

ONNEA ANNE JA BH MOHAWK!!! Olen teistä mahdottoman ylpeä!

Kuva Masasta viimekesän treffeiltä :)

Kuvia matkanvarrelta albumissa.

Uskomaton viikko Gurun opissa!

15.10 koitti vihdoin pitkään odotettu päivä, kun Bobby Dalziel saapui Nietosvaaralle pitämään paimennusklinikkaa. Kurssille olin ladannut paljon odotuksia, haaveissa oli muunmuassa, että katsotaan ainakin Jalliksen suuntakäskyjä ja laumanjaon alkuopettamiseen olisi mukava saada neuvoja. No, mitä me sitten saimme?

Perjantaipäivä meni lähinnä koirien ongelmien kartoituksessa. Meidän ongelmaksi kerrottiin, etten saa Jallista pysähtymään haluamaani paikkaan hakukaarella, jos laitan sen oikealta matkaan. Katsottiin sitten molemmat suunnat, ja Bobbyn havainto oli seuraava: minun rekkuni on kuriton. Se pysähtyy vasemmalla oikeaan paikkaan vain, koska haluaa itse pysähtyä siihen ;) Sitten aloimme työstää maahanmenoa, ja kerralla tehtiin siitä ehdoton. Iltapäivällä sitten Bobby esitteli pillikäskyn Jallikselle, ja fiksuna likkana se oppi sen hetkessä.

Lauantai oli välipäivä ja sunnuntaina epäviralliset kilpailut, joissa Bobby oli tuomarina. Kisat käytiin keväällisillä karitsoilla joita ei oltu juurikaan paimennettu pienissä ryhmissä. Koirat joutuivat koville niiden kanssa. Meidän matkamme katkesi heti nostossa puremiseen, kun lampaat eivät lähteneet suotuisasti liikenteeseen. Käskin turhaan Jalliksen maahan nostossa. Siitä sai karitsat oivan syyn kokeilla onko koiralla voimaa. Minun oma vikani siis.

Maanantaina treenit sitten jatkuivat täysillä. Oli hyvä kun Bobby oli nähnyt seuraavan ongelman kisoissa, niin oli taas selvät sävelet mitä työstetään. Treenattiin siis nostoa erilaisissa tilanteissa. Lisäksi varmaa maahanmenoa pidettiin yllä koko ajan. Kun maahanmenosta saatiin niin varma, että se toimii tilanteessa kuin tilanteessa, päästiin treenaamaan kaikkia mageita juttuja! Jalliksen suuntakäskyharjoitukset nostettiin seuraavalle tasolle. Tähän saakka olen laittanut koiran maahan ja antanut sitten suuntakäskyn. Nyt opetettiin se ottamaan vauhdista niitä, ja vaihtamaan taas uudestaan suuntaa :) Myös jakoa harjoiteltiin. Kuvittelin, että Jallis olisi erittäin vaikea saada tulemaan laumojen välistä, kun sillä on niin paljon silmää, mutta oikeastaan se alkoi ymmärtää asiaa ihan ihmeellisen hyvin! Jaettua porukkaa kuljetettiin aina ihan kunnolla, että jaolle tulisi jokin merkitys. Ja saatiinpa tehtyä jako muutamaan kertaan ihan kahdestaankin! Jee!

Torstaina ja perjantaina alettiin sitten tekemään sellaisia juttuja, joista en ollut uskaltanut nähdä edes unta. Nimittäin harjoiteltiin look backia! Siinä koira on kahden lauman välissä ja käskyllä kääntyy hakemaan toisen lauman. Jallis oli niiiin pätevä tässäkin. Se koira oppii ihan uskomattoman nopeasti, kunhan sille osaa kertoa mitä siltä halutaan. Aikalailla kaikkia osa-alueita katsottiin. Hakukaaret,nosto, kuljetus, stopit, suunnat, jako, häkki, look back... Wau sanon minä.

Joka päivä treenattiin aamusta illan pimeään. Eikä yhtään tuntunut päivät pitkiltä, oli niin kiva seurata muidenkin treenejä ja koirien huimaa kehitystä viikon aikana. Mukana oli myös 4 erityyppistä pentua, niiden alkuopetus on todella mielenkiintoista.

Bobby on ihan uskomaton kouluttaja. Hän paneutuu juurtajaksaen jokaisen koiran ongelmiin ja saa selitettyä asiat selkeästi tällaiselle amatöörillekin. Taas tuli kristallin kirkkaaksi se, kuinka tärkeä on varma maahanmeno ja se, että olen koiralle selkeästi se johtaja. Kotona saa olla lemmikki, mutta pellolla se on työkoira.

Nyt tuntuu että on selkeät sävelet miten likan kanssa jatketaan taas eteenpäin. Ja selväksi tuli sekin, että mulla on melkoinen timantti käsissäni! Toki olen sen tiennyt, mutta nyt se tuli harvinaisen selväksi ;)

Ei voi muuta sanoa, kuin että upeaakin upeampi kurssiviikko! Huippukouluttaja, mukavat kurssikaverit, hyvä ruoka, hienot koirat. Mitä muuta ihminen syyslomaltaan kaipaa?!

Kiitos Päiville mahtavan kurssin järjestämisestä! Seuraavaa odotellessa...

Jaon alkuharjoittelua tekemässä

Bobbyn valvovan silmän alla.

Apukoira Kate hommissa

Häkkitreeniä

Ja lopuksi jätettiin Jallis porttivahdiksi :)

Otin valokuvia parina päivänä, niitä löytyy täältä.

Me onnistuttiin taas! SPKY:n kisat Somerolla

Paimennus on hassu laji. Sitä luulee menevänsä kisoihin katselemaan muiden suorituksia ja kannustamaan kavereita, ja yhtäkkiä huomaakin seisovansa lähtötolpalla oman koiransa kanssa. Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan. Ja niin kävi nytkin. Siinä kakkosten kilpailijoiden taistellessa kekkulilampaiden kanssa, iski hillitön halu päästä koittamaan mitä Jallis tuumisi noinkin erityyppisistä lampaista. Siksipä pienen yllytyksen jälkeen marssin kakkosluokan jälkeen tuomarin luo ja sain jälki-ilmottautua ykköseen poisjääntien ansiosta. Hupsista. Siispä kohti maksettua harjoitusta avarin mielin :) Tavoitteena oli saada pidettyä lampaat radalla.

Jalliksen kanssa tolpalla. Odotellaan omaa laumaa.

Lähtöasetelma valmis. Hakukaari oli... hmmm... mielenkiintoinen. Lampaat lähtivät samaan aikaan valumaan vasemmalle, kun lähetin Jalliksen oikealle. Kaari oli valtaisa, ja korvatkin unohtuivat lähtötolpalle. Maahankäskystä vauhti kiihtyi ja koira viiletti huimalla vauhdilla sinne klo 9 saakka...

Kuljetus ohjaajalle tulikin sitten hiukan eri suunnasta kuin alkuperäinen suunnitelma oli ;) Mutta Jallismaiseen tapaan, suht siivosti kuitenkin.

Tolppaa ei kierretty, mutta poispäinajoon päästiin sentään. Lampaat eivät siis ylitsepääsemättömästi liimautuneet kiinni ihmiseen tänään. Alun sähläyksen jälkeen saatiin suunta porteillepäin, ja koko matka taisteltiin poispäinajona. Kaikki lampaat tais mennä jopa porteistakin. Ei tyylikkäästi, mutta läpi kai kuitenkin.

Peruskuljetus oli peruskivaa hubbabubbaa. :) Ainoastaa yks valkoinen täti olis halunnut kulkea omia polkujaan, ja sitä piti palautella ruotuun vähän väliä.

Kakkosporteista mentiin läpi hallitusti. Mamma eellä, tädit keskellä ja Jallis peesaten ;)

Häkille suoriutuminen olikin taas suoritus sinällään. Tämä samainen valkoinen lammas, neiti Omatahto, lisäsi hieman homman haasteellisuutta. Kerta toisensa jälkeen se hylkäsi laumansa ja koitti häipyä ulos radalta. Ja kerta toisensa jälkeen mun pieni Jallis palautti tyypin paikalleen. Uskomatonta miten hyvin sen hermot kesti. Olen todella ylpeä tästä!

Kerran häkin onnistuminen oli TOSI lähellä. Kaikki tyypit sisällä, melkein. Jos olisin uskaltanut sulkea porttia varovasti, niin... Mutta en uskaltanut ja yks tyyppi päätti häipyä ja otti kaveritkin mukaan.

Ja sitten me taisteltiin. Sinnikästä sotaa ruskeaa tyyppiä vastaan. Mutta kello vei voiton tällä kertaa. Saimme sentään pitää siihen saakka haalimamme pisteet, joita kertyi huimat 60. Mutta souvat, ne oli päivän korkeimmat ykkösluokassa. Me VOITETTIIN! Voi hyvänen aika! Toiseksi sijoittui Lunan pätevä velipoika Roihu ja Mari, heidän ensimmäisissä kisoissaan, onnea vielä tätäkin kautta!

On tämä vaan kummallinen laji. Musta tuntuu että mä en osaa mitään. En ymmärrä lajista hölkäsen pöläystä. Mun koirat on ihan keskeneräisiä. Ja mitä hittoa?! Me ollaan palkintopallilla kerta toisensa jälkeen! Voiko se sittenkään olla pelkkää moukantuuria? Toivottavasti ei :) On mulla ainakin hirmuisen pätevät pikkukoirat joiden kanssa opetella paremmaksi ohjaajaksi ja kulkea tätä mielenkiintoista matkaa! Ja kaikenlisäks mulla on hyvä ystävä auttamassa ja opastamassa, ja se jos mikä on upeeta!

Kuvia kisoista täällä. Kiitos Päiville kun vielä viitsit roikottaa mun kameraakin!