Hengissä ollaan aina vaan!

Se on kovin hiljentynyt, tämä Duracelli blogi. Bloggaaja heittelee kuulumisia tiiviiseen tahtiin äfbeen puolelle, samoin kuvat päätyvät sinne.

Laitetaan nyt jotain pikku kuulumisia tytöistä kummiskin :)

Helmi

Helmi on iloinen itsensä :) Kesällä se ontui aika rankasti vasenta etustaan pitkän aikaa. Ontumista esiintyi varsinkin kovemman liikunnan jälkeen levättyään. Kipu oli selkeästi olkanivelessä ja siellä mitä luultavimmin on nivelrikkoa. Kuvissa ei olla käyty, kun en näe siihen mitään tarvetta. Hoito on kuitenkin sama. Helmi vaihdettiin samalle "nivelruualle" jota Lunakin syö, (Sanimed), nivelravinne vaihdettiin Synoquin merkkisiin kapseleihin ja lisäksi tökittiin Cartrophen kuuri. Edellisestä olikin jo hirmuisesti aikaa...
Näillä eväillä ontumat on taakse jäänyttä elämää toistaiseksi :)
Liikkua saa normaalisti muutoin, mutta idioottiringin juoksemisen olen kieltänyt.
Helmin elo koostuu nykyisin lenkkeilystä, pihalla puuhastelusta/makoilusta, luiden kaluamisesta, Jalliksen kanssa painimisesta, kroonisesta nälästä, sohvaperunailusta ja kaikkeen osallistumisesta. Mitään ei olla enää treenattu, mutta jos jotain temppuja tehdään, niin Helmi on mukana 115%!

Luna

Lunalle kuuluu hyvää! Kesästä saakka se on voinut hyvin. Se on liikkunut hirmuisesti, eikä ole juurikaan jumitellut. Ja nähtiinpä sellainenkin ihme, että se oli kerran osteopaatilla käydessään jopa rangaltaan ihan suora :) Syksy ja viilenevät kelit on kuitenkin alkaneet näkyä sen kropassa, menee jo helpommin jäykäksi. Liikkuminen maistuu kuitenkin vielä täysillä, se on aika selkeä mittari Lunssa. Nimittäin Lunan täysillä, on enemmän täysillä kuin monen muun ;)
Luna siis harrastaa pelkkää lenkkeilyä nykyään ja osallistuu tempputuokioihin suurella innolla. Nupit on kaakossa heti! Pari kertaa pääsi kesän aikana mielenterveyspaimentamaan. Oi sitä onnea! Sitä se rakastaa, mutta riskit sen terveyden kanssa on liian suuret.

Jallis

Jampukka on treenannut ahkerasti koko kesän, paimennusta tietty, mitäs muutakaan :) Parit kakkosen kisat saatiin ajeltua hienosti sen kanssa, kolmosen kisoissa käytiin kaks kertaa. Niistä ei jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. Jallis on myös ollut mun luottoystävä monissa työhommissa. Sen koiran kanssa on ilo puuhata, kun tunnen sen paremmin kuin omat taskuni, puutteet ja vahvuudet on tiedossa.
Jallis hulluttelee tuttuun tapaansa ja hakee huomiota kaikilla mahdollisilla tavoilla. Sen lisäksi sen elämäntehtävä on olla lähellä ja koittaa lukea mun ajatuksia. Se koira vaan on rasittavan ihana :)

Manna

Mannastiina on kasvanut kesän aikana hurjan paljon. Onneksi kasvu on tapahtunut enää pään sisällä, kun tuota ulkoista mittaa on jo ihan yllinkyllin. Mannasta on tullut kiva paimenen alku. Hirmusti se on oppinutkin ja on ollut vastaanottavainen koulutettava. Se on hirmuisen erilainen kuin emänsä, sen vahvuudet on ihan eri alueilla.
Ensimmäiset kisatkin on takana, SKL:n kisoista saatiin PPR1 tunnus ja SPKY:n kisoissakin ihan kivat radat tehtyä. Saapas katsoa mitä ensi kausi tuo tullessaan. Mihin suuntaan pakollinen talvitauko muokkaa junnukoiran ajatuksia.
Arjessa Manna on rauhallinen ja helppo. Se purkaa energiat lenkeillä juoksemalla kuin hirvi pitkin metsiä ja sitten se taas nukkuu sohvalla pitkää pituuttaan. Ei oo mikään sähköjänis-bc. Ja hyvä näin.