perjantai 3. heinäkuuta 2009

Terveisiä Raumalta!

Lomalaiset jatkoivat reissailujaan. Keskiviikko aamuna suuntasimme Nissanin keulan kohti Raumaa, Katin ja Pinton luokse visiitille :) Purettiin ensin koirien höyryjä metsälenkillä ja sen jälkeen lädettiin merelle <3
Katin isä lupautui ystävällisesti meitä ajeluttamaan veneellään. Herkuteltiin eväitä kauniilla kallioisella saarella, koirat saivat siellä tuuletella vapaana. Helmin tassut aukes taas, mutta eipä tuo paljon tahtia tuntunut hidastavan, lintubongaus on niin hieno laji sen mielestä ;)
Paluumatkaa tehtiin näin rennoissa tunnelmissa :)
Torstaina lähdettiin taas metsälenkille ja sen jälkeen treenaamaan. Kuuma keli oli syönyt koirista isoimmat mehut, joten treenit jäi aika lyhyiksi. Mutta hyvää harjoitusta kuitenkin päästä touhuamaan vieraalle kentälle!
Jallis on pätevä nahkiainen :)
Pumppanen seurailee
Hellitätin pompsahdus
Pinto leikkii Jalliksen kanssa "tehdään jono"-leikkiä :D
Iltapäivällä lähdettiin vielä Jaden ja Pinton kanssa citykävelylle Rauman Vanhaan kaupunkiin. Voi että miten ylpeä olen tuosta pentulaisesta! Se käyttäytyi kuin kokenut kaupunkilainen, ei välittänyt mitään ihmisistä, pyöristä, autoista jne. Terassikahvillakin se oli fiksusti pöydän vieressä välillä istuen, välillä maaten. (ja sai tietysti munkkia palkaksi ;) ) Ainoastaan eläinkaupan iiiso violetti kala pelotti Jartsaa :D
Kotimatka sujui varsin rauhallisissa merkeissä koirien vetäessä sikeitä häkissään :) Kiitos Katille hyvästä seurasta, majoituksesta, meriretkestä, treeneistä, opastetusta kaupunkikierroksesta, hyvästä ruuasta, huippupullista, kuvista, kielileiristä... Ja aivan kaikesta!
Kuvia sekä meidän, että Katin albumissa.

1 kommentti:

Kati kirjoitti...

Kiitos itsellesi :D Meillä oli kivaa ja koirilla myös. Ja isä oli ihastunut hullunkuriseen sinkoilevaan laumaan. Ainoat huonot jutut oli Helmin tassujen aukeaminen. Kallio on kovaa kamaa anturoille. Ja Jalliksen paaaaaha pelästyminen, kun kala mulkoili sitä :D Oli tosi hienoa, että tuo sekalainen seurakunta tulee noin hienosti toimeen keskenään. Ei sitten yhtään rähähdystä kertaakaan! Vaikka lelut ja luut lojuivat miten sattuu. Aikamoinen porukka. Pidemmät treenit olisivat olleet kyllä jees.

Terv. Kati ja Pinto, joka oli niin onnellinen kivoista kavereista